Nyt se alkoi

...siis säilöntä.
Mansikoita on ostettu monta laatikollista ja talletettu purkkeihin ja purnukoihin, kellariin ja pakastimeen. Yksi laatikollinen  säilöttiin parhaalla mahdollisella tavalla eli lastenlasten vatsoihin.
Eilen tein 8 litraa kuningatarhilloa. Nyt on kesän kiireisin aika. Marjat kypsyvät puutarhassa ja kohta alkaa mehujen valmistus.

Tein inventaariota kellarissa. Kauhistuin. Nyt sukulaiset apuun: Entiset tölkit on saatava pois uusien tieltä! Siellä on muutakin vuosikertaa kuin 2014... Toisaalta kyllä ne vielä hyviä ovat. Minun hilloni eivät ainakaan homehdu, tai vain aniharvoin, kun steriloin purnukat huolella.
Ehkä jotakin voisi tehdä pullo- ja purkkisuman estämiseksi. Mitä? En voi jättää marjoja pensaisiinkaan. Pitäisikö hakata muutama pensas maan tasalle?

Tapahtumien Pärnu

Torstai on toivoa täynnä, samoin mielemme, kun lähdimme matkalle Viroon.  Pyysimme lähtiessämme varjelusta kotiin ja matkalle. Sitä tarvittiinkin. Naapuri viestitti että meillä oli unohtunut makuuhuoneen ikkuna auki. Hän yritti vetää sitä kiinni ja lupasi pitää taloa silmällä. Kaikki olikin kunnossa palatessamme. Vaikka kirjoitin matkastamme jo Pärnussa, en julkaissut sitä viestiksi varkaille, onneksi en. Olisi ollut liian helppo tulla sisään.
Meillä oli matkaseurana tuiki tuntemattomia ihmisiä, mutta meillä oli toisemme. Se riitti. Tallinnassa meitä odotti Pärnun opas, joka elävöitti matkaa hauskoilla jutuillaan ja valtavalla tietämyksellään. Määränpäämme oli Viking hotelli. Sen sokkeloisia käytäviä harhailimme huonettamme haeskellen. Edellisenä päivänä oli avattu uusi kylpyläosasto. Siihen tutustumisessa ja kokeilemisessa meni mukavasti muutama tunti. Hierovat laitteet tekivät tosi hyvää kipeille lihaksille. Illalla jaksoimme vielä käydä kummipoikamme mummoa katsomassa. Hän ilahtui käynnistämme. Istuimme hetken ja hän sai purkaa sydäntään. Palasimme kaupan kautta hotelliin.

Perjantai oli aurinkoinen. Aamiaisen jälkeen menimme kiertoajelulle. Opas kertoi mielenkiintoisia asioita Pärnun historiasta ja nykypäivästä. Pääsimme ostoksille hienoon tehtaanmyymälään, joka tekee tekstiilejä mm. Ellokselle ja Ikeaan. Olisi tehnyt mieli ostella kaikkea, mutta kotiin kuljettamisen hankaluus lisäsi ostoksiin harkintaa. Opas vei meidät valtavaan tukkuliikkeeseen, minne ei yleisesti tavalliset ihmiset pääse. Viimeinen kohde oli Pärnun suurin kauppakeskus. Tyytyväisinä palasimme hotelliin antoisan retken jälkeen. Hotellissa söimme 3,5 euron lounaan, mihin kuului peräti kolme eri keittoa, voileivät ja jälkiruoka. Mainoksessa luki, että syö niin paljon kuin haluat. Kaikki sai itse valita. Vaihtoehtoina oli seljanka, hernekeitto ja kylmä punajuurikeitto. En maistanut hernekeittoa, mutta muut olivat erittäin maukkaita. Aion kokeilla punajuurikeiton tekemistä kotona. Keiton pohjana oli kefiiri. Aineksina oli punajuurien lisäksi keitettyä kananmunaa, perunaa ja hapankurkkua.
Tämän jälkeen oli hemmottelun vuoro. Simolla leikattiin hiukset. Hän lähti sitten uimaan. Minä jäin pariksi tunniksi saamaan käsi- ja jalkahoitoa.
Kevein jaloin lähdimme ystävämme Hilman luo. Siellä oli myös  kaksi muuta hänen ystäväänsä. Aika kului hetkessä. Hilma ei olisi päästänyt meitä millään hotelliin. Palasimme kävellen puistojen halki. Pärnu on todellinen puistojen kaupunki. Matkan varrella joissakin puistoissa oli esillä kivestä ja metallista tehtyjä veistoksia. Myös pari valtavan suurta kaatunutta puuta oli kekseliäästi jalostettu taideteoksiksi. Kävely kannatti.

Lauantain aloitimme verkalleen ja hitaasti heräillen, kun yö oli pitkällä ennen kuin pääsimme nukkumaan. Kävelimme pienen matkan keskustaan ja kello 11 alkoi Inkeritalolla Hilman juhla. Hän täytti sinä päivänä 90 vuotta. Suomesta oli tullut peräti 7 henkeä toivottaman onnea ja pitämään puheita. Minäkin muistelin menneitä aikoja ja ystävyyttämme jo vuosikymmenten takaa, johon  kuuluivat molemminpuoliset vierailut, puhelut ja kirjeet. Lausuin muutaman runon. Juhla oli hieno tilaisuus. Neljän tunnin päästä me suomalaiset jatkoimme juhlaa Hilman läheisten kanssa hotellissa kolmen ruokalajin aterialla. En ole eläissäni syönyt niin maukkaita alkupaloja. Virolaiset osaavat myös koristamisen taidon. Juhlapöytä oli kuin taideteos.
Juhlista saimme kyydin erään iäkkään ystävämme Tyynen luo. Ikä on tuonut tullessaan monia vaivoja. Polvien särky ja huimaus eivät anna kovin paljon liikkua ulkona. Hän on todella upea ihminen, kovia kokenut, mutta niiden jalostama. Toivoisin hänelle onnellisen, hyvän ja turvatun loppuelämän. Palasimme hotellille linja-autolla. Sen käyttö on 65 vuotta täyttäneille ilmaista, myös turisteille. Viime käynnillä eräs matkustaja kertoi tästä.

Loppuilta kului pakkaamisen merkeissä. Simo ei olisi millään uskonut kaiken mahtuvan laukkuihin. Se onkin taitolaji, sain kuin sainkin laukkuihin niin hirssit kuin lamput ja jopa tyynynkin. Kaikki.
Pärnu itki sunnuntaina lähtöämme, sanoi opas. Mutta ilosta itki kotimaakin, kun tulimme. Sateet eivät meitä haitanneet, ne tulivat aina silloin, kun olimme sisällä tai autossa.
Monivaiheinen matka säilyy muistoissa aina.

Rukalla

Kolea viikko meni pojan perheen kanssa Rukan tienoilla lenkkeillen ja poroja väistellen ja jylhiä maisemia ihaillen. Luonto on mykistävän kaunis. Minua ei haitannut, vaikka lämmintä oli joinakin päivinä vain 9 astetta. Jaksoin paremmin vaeltaa luontopoluilla, kun ei kuumuus väsyttänyt. Tarvittaessa voi aina lisätä vaatetusta. Pieni nelivuotias Aadakin oli innolla mukana kaikessa, kelkkamäessäkin. Lapsista kelkkailu olikin parasta huvia. Laskivat huimaa vauhtia Rukan huipulta kourua pitkin alas. Siihen eivät kyllästyneet ollenkaan. Hissilippuihin upposi rahaa. Minäkin kävin kahdesti huipulla, mutta tulin hissillä myös alas. Kelkkaan en olisi suin surminkaan mennyt. Maisemat olivat ylhäällä upeita katsella.
Eräänä päivänä kävimme suurpetotarhassa varsinkin karhuja katsomassa. Ketut, sudet ja ilvekset eivät niinkään kiinnostaneet, poroista puhumattakaan. Niitä näki riittämiin muutenkin. Karhuja ei luonnossa näe. Tarhan perustajalle olivat karhut kesyyntyneet niin hyvin, että mies otti karhun mukaansa marjastamaankin. Sai olla apajilla rauhassa muilta marjastajilta.
Hieno kokemus oli myös Kuusamon kirkkoon tutustuminen. Se on suuri ja huolella hoidettu kirkko kuten ympärillä oleva hautausmaakin. Opas kertoi antaumuksella historiasta. Kirkossa oli meneillään tulevan konsertin harjoitukset ja jäimme niitä kuuntelemaan. Hievahtamatta istuivat kaikki, pienimmästä suurempaan. Se oli voimaannuttava tuokio. Aikaisemmin olimme tutustuneet rajaseutukirkkoon. Nykyään se toimii kerran kuussa pidettävien jumalanpalvelusten lisäksi myös seurakunnan leirikeskuksena. Nytkin siellä oli meneillään rippikoulu.

Viikko hurahti nopeasti. Emme kovin paljon ehtineet viettää aikaa upeassa kelohuvilassa, kun olimme aina menossa. Sauna kyllä lämpeni tiheästi. Kerran maalasimme lasten kanssa akvarelleja ja pari kertaa pelasimme rummikubia miniän kanssa. Laittelin ruokaa vasta illansuussa retkien jälkeen. Ihmeen hyvältä mummon ruoka maistui myös lasten suussa.
Rannassa oli kota. Siellä istuimme vain kerran makkaraa paistaen. Paistaminen kuului kyllä vaelluksilla ohjelmaan. Kuuma makkara on oivallinen välipala retkillä. Minulla taisivat nämä olla kesän ainoat makkarat, mutta hyvällä halulla ne söin.
Ihmeekseni sain rauhalliset yöunet ilman kipuja. Myös Simo nukkui tavallista paremmin. Ihmettelin nukummeko sittenkin kotona verisuonten päällä, kun jatkuvasti kolottaa. Asiaa pitää alkaa tutkia.

Helle oli ja meni

Kesä käväisi sen verran, että sain matot pestyksi hellesäässä. Aurinko kuivatti ne hetkessä. Innostuin pesemään myös saunan, kun ostin uudet, tehokkaat välineet. On mukava kylpeä puhtaassa ja tuoksuvana saunassa. 
Sateisessa ja kylmässä säässä yritän nyt parantaa hankaamisesta ja nostelemisesta kipeytyneitä kolottavia jäseniä.
Sain ilokseni taas lastenlapsia tälle viikolle. Sunnuntaina otimme heidät serkkunsa rippijuhlista mukaan. Heitä ei kylmä ilma haittaa, uimaan pitää päästä. Kuuma sauna on joka ilta odottamassa kylmästä tutisevia uimareita. Minäkin uskalsin vihdoin heittää talviturkin.

Kirjoittaminen on jäänyt vähiin. Aika kuluu lasten kanssa tarkkaan. Iltaisin uni maittaisi, jos kivulta saisi heti unen. Täytyy suggeroida itsensä levolliseksi, rauhoittaa jokainen kipeä nivel. Silkkivillan lämpö ranteessa ja villahuivi hartioilla lievittävät kipua. Yö antaa uudet voimat. Joka aamu on tarjolla uusi armo.