Pimeä aika

Päivät vaihtuvat nopealla vauhdilla, vai vaihtuvatko. Mikä saa ajan tuntumaan nopeatempoisemmalta kuin ennen? Silloin ennen sain aikaan enemmän. Aamun ja illan väliin mahtui lukemattomia tapahtumia ja askareita. Nyt kaikki on vaivalloista, välillä pitää mennä  pitkälleen ja ottaa jopa nokoset.
Mieluisia asioita jaksan vielä tehdä, kirjoitan lukemattomia joulukirjeitä. Viivyn ajatuksin jokaisen kirjeen saajan luona. Joidenkin kanssa ovat tapaamiset harvassa, tai loppuneet kokonaan välimatkan vuoksi. Yhteys säilyy silti, lujaksi muovattu side. Jotkut odottavat kirjettä, vaikka tapaamme.
Kirjoittaminen kyllä käy, mutta se kaikki muu mikä odottaa tekijäänsä, kuten kotityöt, sujuvat paljon hitaammin. Aika ei vain riitä kaikkeen. On opittava hyväksymään se, samoin kuin oma rapistuva ulkokuori. Merkitys löytyy jostakin muualta.
Tämä on minun tapani elää elämääni.

Kirjoittamiseen liittyy monia asioita. Kävin taas lokakuussa runokurssilla. Ne ovat kaksi kertaa vuodessa keitaita, josta ei voi olla poissa. Siellä syntyy runoa kuin itsestään. Koko suuri Vivamon alue metsineen, peltoineen ja järvineen huokuu rauhaa.

Radio Deissä oli haastettelu viimeisen kirjani vuoksi, samalla esillä oli kaksi aikaisempaa kirjaani. Veli-Matti Hynninen halusi haastatella myös Simoa, kun meillä on vuosikymmenien yhteys hänen Loviisan ajoiltaan. Hän siunasi meidän avioliittomme toissa syksynä, kun vietimme kultahäitä.
Olin myös Helsingin kirjamessuilla Mediapinnan pyynnöstä. Sain kehotuksen tehdä uuuden kirjan, koska jo kirjan kansikuva erosi edukseen muista kirjoista, sanoi Mediapinnan edustaja.
Kaksi muuta pyyntöä saattavat jäädä toteutumatta. Minua pyydettiin kuvittamaan runokirja ja toinen henkilö pyysi minua yhteistyökumppanikseen. Kaikkeen ei aika riitä, eivätkä taidotkaan. On osattava tietää rajansa.

Kirjamessuilla tehtiin tilausrunoja. Ehdotin seurakunnalle, että voisin tehdä niitä eri piireissä yhteisvastuun hyväksi. Ajatuksesta innostuttiin niin paljon, että joulumyyjäisissä on runokauppa. Mahdollinen tuotto menee diakonialle ja naistenpankille.  Mottona on: Kolme sanaa minulle, teen runon sinulle.
Eilisessä runopiirissä ilmeni monta halukasta, jotka tuovat sanansa ja vaihtavat ne runoksi. Odotan tätä ilolla ja jännitykselläkin, sillä en voi tietää millaisia sanoja saan runon aiheiksi.

Uusia tuulia

Tänään siunattiin haudan lepoon Lotta, loviisalainen sosiaalityöntekijä. Hän oli eräs heistä, jotka jättävän lähtemättömän jäljen. Hän loi iloa ympärilleen, oli suuri ihminen, vaikka sitä ei voinut hänen ulkoisesta olemuksestaan sanoa, sillä hän kuului lyhytkasvuisiin ihmisiin. Oli suuri kunnia päästä saattamaan häntä viimeiselle matkalle. Hänen pieni valkea arkkunsa oli ympäröity kauniilla kukilla. Kukatkin kertoivat ilosta. Ilo jäi väreilemään, vaikka Lotta on poissa.

Tänään oli myös toisenlaiset juhlat, kristillinen kahvila Alfa&Omega vietti 20 vuotispäiviään iloisissa merkeissä. Kahvi ja kakku maistuivat suurelle juhlakansalle. Elävä musiikki toi oman lisänsä tilaisuuteen. TV7:stä tuttu muusikko soitti ja lauloi. Jokainen sai halutessaan kirjoittaa jonkin viestin lapulle ja kiinnittää sen toivomuspuuhun. Kahden vuosikymmenen tapahtumat oli kuvina seinillä. Nykyhetki kulki videokuvina. Ahkeria vapaaehtoisia tarvitaan. Heidän uuttera työnsä kantaa hyviä hedelmiä.

Viime postauksessa kirjoitin että Mediapinta pyysi minua kirjamessuille esittelemään uusinta kirjaani. Asia etenee, messupaikka on valittu, vahtivuorotkin jaettu. Paikka 7e101 ja minun vuoroni to 25.10 klo 15.00-20.00 ja pe klo 10.00-15.00.

Veli-Matti Hynninen kyseli minua ohjelmaansa Radio Deihin keskustelemaan kirjasta. Epäilin heti ettei minusta ole siihen. Kokemusta puuttuu. Osaan ehkä kuitenkin vastata kysymyksiin, joita esitetään ja lukea kirjasta jonkun pätkän. Sitä vai mietin, että riittääkö minusta ja kirjasta puheenaihetta puoleksi tunniksi? Aviomies keksi ratkaisun: pitää ottaa mukaan kaikki kolme runokirjaani.

Uudistumista

Olen taas vaihteeksi kirjoittamistuulella, tai tuulta kyllä olisi ollut koko ajan, kun vain olosuhteet olisivat mahdollistaneet kirjoittamisen. On ollut aivan liikaa kaikkea kivaa.
Viime viikon olin puhdistautumiskurssilla ja molemmat viikonvaihteet sen ympärillä sain nauttia lastemme ja heidän perheidensä seurasta... ja ruuanlaitosta myös. Annoin puhelimessa miehelleni ohjeita lihan sulattamiseen ja marinoimiseen, kun poika soitti ja kertoi tulostaan lauantaina perheineen. En olisi saanut ruokaa valmiiksi paluuni jälkeiseksi päiväksi ilman mieheni etukäteisvalmisteluja.
Äsken haettiin pari yötä meillä ollut lapsenlapsi kotiinsa. Hänen kanssaan oli mukava käydä senioripuiston laitteissa voimistelemassa. Uimme ja leivoimme myös. Hauskaa oli, mutta nyt otan osan tästä sunnuntaipäivästä ihan itselleni.

Tunsin jo pitkään olevani lopen uupunut kuuman kesän ja kiireisen säilöntasyksyn jälkeen. Säilötä jatkuu vielä ties kuinka pitkään, kun puut notkuvat omenoista ja kriikunoista ja pellolla odottavat vielä kurkut ja kurpitsat. Lisäksi sain uusia säilöttäviä viime viikon opetuksen myötä.
Unet olivat jo pitkään katkonaisia, eivätkä tuoneet tarvittavaa virkistystä, siksi viikko Perinnepirtissa Hirvensalmella oli paikallaan Airi Rekilän hyvässä hoidossa. Menin sinne ystäväni kanssa.

Joimme siellä puhdistavia juomia, saunoimme savusaunassa joka ilta, uimme, voimistelimme, nautimme kauniista luonnosta kävelyretkillä syöden mättäiltä maukkaita puolukoita ja puiden lehtiä. Ennen kaikkea kuuntelimme monipuolisia terveysluentoja joka päivä parin tunnin ajan kerrallaan. Ruoka oli puhdistavaa, kevyttä ja terveellistä, maukasta myös. Koko viikkona en kaivannut lihaa, enkä kahvia. Vähitellen väsymys hellitti ja perjantaina tunsin itseni jo aivan virkeäksi ja uudistuneeksi. Olin koko ajan saanut nukutuksi todella hyvin. 
Parina viimeisenä päivänä tosin alkoi jaloissa ja pakaroissa tuntua  kipua, kun kuona-aineet lähtivät. Koko hoito tähtäsikin haitallisten aineiden poistamiseen kehosta. Reisien selluliitti ei ole vain rasvaa, kuten jotkut ajattelevat, vaan kuona-aineiden aiheuttamaa tulehdusta. Kuonassa on paljon ureaa. Sen poistuminen  kehosta aiheutti melkoista, lähes sietämätöntä kipua. Ehkä kuonaa (pissaa) oli päässäkin, kun ajoittain oli sielläkin kipua... Toivottavasti pääsin siitä eroon...

Sain uutta intoa moneen asiaan. Olen jo laittanut kuivamaan piparjuuren lehtiä, joista jauhan maustetta keittoihin ja leipään. Silppusin sipulia ja maustoin sen öljyllä. Se oli pari päivää pöydällä tekeytymässä. Laitan sitä leivän päälle. Muutaman päivän se säilyy viileässä. Vähän kerrassaan otan uusia asioita käytäntöön, niitä riittää. Ehkä ne tuovat pysyvää hyvää oloa. Sieltä saatu oppi on monipuolista ja kaiken kattavaa. 

Kaikki kirjani on annettu kurssin yhteisenä lahjana Airille, niin myös tämä uusin tällä kertaa. Airi kertoi lukevansa  runojani usein ja pitävänsä niistä. Iloitsin kiinnostuksesta ja palautteesta, mitä sain  kurssilaisilta, kun he tutustuivat kirjoihini. Moni halusi ne jopa ostaa itselleen.

Ihmeekseni sain sähköpostilla kutsun tulla kirjani kanssa syksyn kirjamessuille Helsinkiin esittelemään kirjaa ja lukemaan sen runoja. Kutsu oli täydellinen yllätys. Minua rohkaistiin tarttumaan haasteeseen ja lähtemään messuille. 
Ehkä otan haasteen vastaan.

Pitkästä aikaa

Kohta on kaksi vuotta kulunut edellisestä viestistäni. Joku malttamaton on käynyt tämän tästä katsomassa, onko tullut mitään uutta. Olen joutunut tuottamaan hänelle kerta toisensa jälkeen pettymyksen. Miten elämä voi olla niin täyttä, ettei mieluista hupiakaan ehdi tehdä.
Tapahtumia on ollut, mukavia hetkiä yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa. Aikaa on rytmittänyt jatkuva Helsingissä käynti silmien takia. Eräällä reissulla sain Sokoksen kahvilasta ruokamyrkytyksen. Se oli aivan kamala kokemus, veti kaikki voimat pois.

Kesällä 2017 meillä oli kultahäät. Lapset järjestivät syyskuussa yhteiset juhlat kultahäiden ja isänsä 80 v johdosta. He vuokrasivat Östertjärnan hallin juhlapaikaksi. Eläkkeellä oleva kirkkoherra siunasi uudelleen meidän avioliittomme. Yhdessäolo oli parasta, mutta myös monenlainen ohjelma toi mukavan lisän päivään. Lauloimme kaikki laulun, minkä olin tehnyt 50 vuotta sitten häihimme. Olin sitä vähän päivittänyt, onhan jo 50 vuotta kulunut tekohetkestä. Laulu muuttuu kuten mekin olemme muuttuneet...

Heti kohta sen jälkeen matkustin Kanadaan sisareni luokse. Matkaseuranani oli tyttärentytär Siru. Olimme pääasiassa Toronton Suomi kodissa, jossa sisareni on työssä miehensä kanssa. Osallistuin moniin piireihin. Lausuin vanhuksille runoja ja lauloin heille. Ihmeekseni huomasi kuviani talon sisäisessä televisiossa. Ne oli napattu syntymäpäiväjuhlassa, jossa lauloin sankareille onnentoivotuksen ja lausuin runoja. 
Sisaren poika kuljetti meitä Niagaran putouksille. Pääsimme laivalla lähes putouksen alle. Vesi pärskyi. Tarpeen olivat sadeviitat, joita jakoivat matkalaisille. Loppulomasta olimme muutaman päivän heidän upealla huvilallaan Parry Soundissa. Uimme ja veneilimme ja nautimme olostamme.  
Matka olisi ollut täydellinen ilman silmäongelmia. Olin saanut uudet silmätipat vain muutamaa päivää ennen matkaa. Ne eivät sopineet, vaan aiheuttivat luomeen rupea, punoitusta silmään ja näkömuutoksia. Pyysin apua Hyksistä ja lääkäri soitti. Sain kehotuksen mennä painemittaukseen ja lopettaa lääkkeen käytön. Paikallinen lääkäri oli kauhuissaan, kun luuli että verkkokalvo on irronnut ja vaati menemään heti leikkaukseen.Tiesin kokemuksesta, ettei näin  ole, syynä on liian matala silmänpaine. Pyysin häneltä tarvittavaa lääkettä, mutta hän ei uskaltanut sitä määrätä. Niine hyvineni tyhjin käsin poistuin lääkäristä ja viestitin Suomeen. Sain uudet ohjeet Hyksin lääkäriltä ja hän varasi minulle ajan heti Suomeen palattuani ja määräsi juuri ne lääkkeet, joita olin pyytänyt Kanadan lääkäriltä. 

Alkukeväästä ilmestyi Mediapinnan kustantamana kolmas runokirjani: Aamun ja illan välissä. Mukaan sai liittää 10 kuvaa sisälle ja kaksi kansiin. Muut ovat maalauksiani, mutta yhteen kuvaan valokuvasin kirjanpainajatoukan männyn kaarnan alle tekemiä onkaloita. Samalle aukeamalle kuvan kanssa tein japanilaisen haikun:
                                 Kirjanpainaja
                                 sai tarinan valmiiksi
                                 Minun on kesken

Voisiko se olla lupaus siitä, että vielä on tulossa uusi runokirja...

Sain olla muutaman viikon ajan lastenlasten kanssa. Silloin ei  vielä ollut helteitä, kun niitä olisivat lapset kaivanneet. Vaikka oli koleaa, silti he uivat meressä hampaat kalisten. Yhtenä viikkona oli uimahalli vielä auki ja polskimme lämpimässä vedessä. Lapset innostuivat puhdistamaan meren rannassa olevaa lähdettä ja ahersivat sen kimpussa kolme päivää. Saivat oikein kuvansa lehteen kirjoittamansa tarinan kanssa. Mikaela kirjoitti, että jokaisen pitäisi huolehtia oman kaupunkinsa puhtaudesta.
Loman kruunasi kaupungin järjestämä Nelli Matulan konsertti uimarannan nurmikolla. Lapset jonottivat saadakseen Nelliltä nimmarin käsivarteensa.

Tänä kesänä, heinäkuussa vietin omia 70 v juhliani Tallinnassa sisarteni kanssa. Kanadan sisarkin oli mukana. Tytär Sini kustansi meille limusiinin. Kiertelimme tunnin verran kaupungin nähtävyyksiä ihastellen. Sini varasi ja maksoi meille hienon lounaan. 
Olin tilannut etukäteen huoneistohotellista lukaalin, jotta saimme viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä. Se oli keskeisellä paikalla lähellä kaikkea.
Yhden sisaren tyttären ystäväperhe kutsui meidät päivälliselle. Vaikka he olivat suomalaisia, sai heidän avullaan pienen tuulahduksen virolaisuudesta kuitenkin. Heille oli jonkin verran matkaa Tallinnasta. Tilataksilla matka sujui hyvin.

Sisar viipyi Suomessa vajaa kolme viikkoa ja sain olla hänen seurassaan monta päivää. Kolme sisarusta matkustimme länsirannikolle ja tutustuimme pikkukaupunkeihin. Yövyimme toisen sisaren pojan luona. Sain kokea kerrankin kuuluisan Tuurin kyläkaupan! Se oli kyllä kokemisen arvoinen pröystäilevässä erikoisuudessaan. Käynti oli vain pikapyrähdys, mutta helteessä ei olisi enempää jaksanutkaan, kun matkaa oli vielä. Paluumatkalla löysimme hienon uimapaikan vähän ennen Tamperetta, jonne olimme menossa veljemme luo.
Jäin Lahteen yöksi voidakseni osallistua erään ystävän 60 v juhliin. Tein hänelle ihan oman runon ja myös lausuin sen juhlassa. Yhden kotipäivän jälkeen palasimme taas Lahteen kyläilemään ja heti seuraavana päivänä oli matka veljen mökille ja illaksi ehdimme saunomaan toiselle mökille Päijänteelle.
Sitten olikin sisaren loma jo lopussa. 
Me jatkoimme reissaamista Padasjoelle poikamme Ossin mökille. Olin koko päivän uimapuvussa ja uin vähän väliä, kun oli niin kuuma. Nautimme Ossin grillauksia ja Marin salaatteja. Saunan jälkeen puoliltaöin oli vielä toinen ruoka. En ollut ennen syönyt karitsan karetta. Luonnon helmassa ruoka maistuu, vaikka normaalisti syömme päivässä vain yhden lämpimän aterian.
Sauna oli paras mökkisauna koskaan. Ossi on vedättänyt järvestä vesijohdot saunaan, että saa kunnon suihkun. Niin teki aikanaan isäni Oksjärven mökillä. Niitä aikoja on ikävä...
Nukuimme Mikaelan omassa mökissä, jossa hän nukkuu vain, kun on seuraa. Muutoin viettää yön varsinaisen mökin sohvalla.

Kotimatkalla poikkesimme kirkonkylään tapaamaan tuttua pariskuntaa. Heidän rivitalokotinsa oli hirvittävän kuuma. He odottivat hartaasti helteiden loppumista. En minäkään kuumuutta rakasta, se uuvuttaa.

Heinä-elokuu on ollut ahkeraa marjojen laittamista. Sain sisaruksistani useamman kerran keräämisapua. Yhdessä on kiva kerätä ja jutella kaikesta. Ateriat tuntuvat juhlalta mukavassa seurassa.
Simo kiipeili korkeilla tikkailla keräten kirsikoita. Keräämisellä oli jo kiire, kun linnut olivat aloittaneet puussa juhlinnan. Nyt on puu ja marjapensaat tyhjät. Vadelmia tulee harvakseltaan vielä. Luumupuun oksat taipuvat luumujen painosta, yksi oksa jo rapsahti poikki. Niiden kypsymistä vielä odottelen. Omenoita saa kerätä joka päivä ja kuljettaa eläimille, ovat niin matoisia, että on työlästä saada niistä hilloa. Olen keittänyt vasta vajaa 10 litraa. Se on mietoa, mutta monikäyttöistä ja siksi rakastan sitä. Hilloamista riittää.

Olemme kulkeneet ahkerasti Loviisan Senioreiden matkoilla. Keväällä oli matka Lasimuseoon. Loppukesän matka tehtiin Svinhufvudien kotiin Luumäelle. Saimme ihastella Ellenin taidokkaita käsitöitä. Tutustuimme myös sodanaikaisiin taisteluhautoihin, punkkereihin tai oikeammin korsuihin. Seuraavana on vuorossa Tallinnassa helmikuinen konsertti.

Ensi kuussa on viikko puhdistautumiskuuria Hirvensalmella. Lokakuussa on runokurssin vuoro. Se on jo neljäs kerta siitä, kun viimeksi tänne kirjoittelin. Aika kuluu ja rypistää. Laitan nuo valmiiksi tähän, kun en ole varma milloin seuraavan kerran kirjoitan.
Tässä tuli jo melkoisesti tapahtumia ja silti sain mukaan vain muutaman asian, sillä aina sattuu ja tapahtuu.