Uusia tuulia

Tänään siunattiin haudan lepoon Lotta, loviisalainen sosiaalityöntekijä. Hän oli eräs heistä, jotka jättävän lähtemättömän jäljen. Hän loi iloa ympärilleen, oli suuri ihminen, vaikka sitä ei voinut hänen ulkoisesta olemuksestaan sanoa, sillä hän kuului lyhytkasvuisiin ihmisiin. Oli suuri kunnia päästä saattamaan häntä viimeiselle matkalle. Hänen pieni valkea arkkunsa oli ympäröity kauniilla kukilla. Kukatkin kertoivat ilosta. Ilo jäi väreilemään, vaikka Lotta on poissa.

Tänään oli myös toisenlaiset juhlat, kristillinen kahvila Alfa&Omega vietti 20 vuotispäiviään iloisissa merkeissä. Kahvi ja kakku maistuivat suurelle juhlakansalle. Elävä musiikki toi oman lisänsä tilaisuuteen. TV7:stä tuttu muusikko soitti ja lauloi. Jokainen sai halutessaan kirjoittaa jonkin viestin lapulle ja kiinnittää sen toivomuspuuhun. Kahden vuosikymmenen tapahtumat oli kuvina seinillä. Nykyhetki kulki videokuvina. Ahkeria vapaaehtoisia tarvitaan. Heidän uuttera työnsä kantaa hyviä hedelmiä.

Viime postauksessa kirjoitin että Mediapinta pyysi minua kirjamessuille esittelemään uusinta kirjaani. Asia etenee, messupaikka on valittu, vahtivuorotkin jaettu. Paikka 7e101 ja minun vuoroni to 25.10 klo 15.00-20.00 ja pe klo 10.00-15.00.

Veli-Matti Hynninen kyseli minua ohjelmaansa Radio Deihin keskustelemaan kirjasta. Epäilin heti ettei minusta ole siihen. Kokemusta puuttuu. Osaan ehkä kuitenkin vastata kysymyksiin, joita esitetään ja lukea kirjasta jonkun pätkän. Sitä vai mietin, että riittääkö minusta ja kirjasta puheenaihetta puoleksi tunniksi? Aviomies keksi ratkaisun: pitää ottaa mukaan kaikki kolme runokirjaani.

Uudistumista

Olen taas vaihteeksi kirjoittamistuulella, tai tuulta kyllä olisi ollut koko ajan, kun vain olosuhteet olisivat mahdollistaneet kirjoittamisen. On ollut aivan liikaa kaikkea kivaa.
Viime viikon olin puhdistautumiskurssilla ja molemmat viikonvaihteet sen ympärillä sain nauttia lastemme ja heidän perheidensä seurasta... ja ruuanlaitosta myös. Annoin puhelimessa miehelleni ohjeita lihan sulattamiseen ja marinoimiseen, kun poika soitti ja kertoi tulostaan lauantaina perheineen. En olisi saanut ruokaa valmiiksi paluuni jälkeiseksi päiväksi ilman mieheni etukäteisvalmisteluja.
Äsken haettiin pari yötä meillä ollut lapsenlapsi kotiinsa. Hänen kanssaan oli mukava käydä senioripuiston laitteissa voimistelemassa. Uimme ja leivoimme myös. Hauskaa oli, mutta nyt otan osan tästä sunnuntaipäivästä ihan itselleni.

Tunsin jo pitkään olevani lopen uupunut kuuman kesän ja kiireisen säilöntasyksyn jälkeen. Säilötä jatkuu vielä ties kuinka pitkään, kun puut notkuvat omenoista ja kriikunoista ja pellolla odottavat vielä kurkut ja kurpitsat. Lisäksi sain uusia säilöttäviä viime viikon opetuksen myötä.
Unet olivat jo pitkään katkonaisia, eivätkä tuoneet tarvittavaa virkistystä, siksi viikko Perinnepirtissa Hirvensalmella oli paikallaan Airi Rekilän hyvässä hoidossa. Menin sinne ystäväni kanssa.

Joimme siellä puhdistavia juomia, saunoimme savusaunassa joka ilta, uimme, voimistelimme, nautimme kauniista luonnosta kävelyretkillä syöden mättäiltä maukkaita puolukoita ja puiden lehtiä. Ennen kaikkea kuuntelimme monipuolisia terveysluentoja joka päivä parin tunnin ajan kerrallaan. Ruoka oli puhdistavaa, kevyttä ja terveellistä, maukasta myös. Koko viikkona en kaivannut lihaa, enkä kahvia. Vähitellen väsymys hellitti ja perjantaina tunsin itseni jo aivan virkeäksi ja uudistuneeksi. Olin koko ajan saanut nukutuksi todella hyvin. 
Parina viimeisenä päivänä tosin alkoi jaloissa ja pakaroissa tuntua  kipua, kun kuona-aineet lähtivät. Koko hoito tähtäsikin haitallisten aineiden poistamiseen kehosta. Reisien selluliitti ei ole vain rasvaa, kuten jotkut ajattelevat, vaan kuona-aineiden aiheuttamaa tulehdusta. Kuonassa on paljon ureaa. Sen poistuminen  kehosta aiheutti melkoista, lähes sietämätöntä kipua. Ehkä kuonaa (pissaa) oli päässäkin, kun ajoittain oli sielläkin kipua... Toivottavasti pääsin siitä eroon...

Sain uutta intoa moneen asiaan. Olen jo laittanut kuivamaan piparjuuren lehtiä, joista jauhan maustetta keittoihin ja leipään. Silppusin sipulia ja maustoin sen öljyllä. Se oli pari päivää pöydällä tekeytymässä. Laitan sitä leivän päälle. Muutaman päivän se säilyy viileässä. Vähän kerrassaan otan uusia asioita käytäntöön, niitä riittää. Ehkä ne tuovat pysyvää hyvää oloa. Sieltä saatu oppi on monipuolista ja kaiken kattavaa. 

Kaikki kirjani on annettu kurssin yhteisenä lahjana Airille, niin myös tämä uusin tällä kertaa. Airi kertoi lukevansa  runojani usein ja pitävänsä niistä. Iloitsin kiinnostuksesta ja palautteesta, mitä sain  kurssilaisilta, kun he tutustuivat kirjoihini. Moni halusi ne jopa ostaa itselleen.

Ihmeekseni sain sähköpostilla kutsun tulla kirjani kanssa syksyn kirjamessuille Helsinkiin esittelemään kirjaa ja lukemaan sen runoja. Kutsu oli täydellinen yllätys. Minua rohkaistiin tarttumaan haasteeseen ja lähtemään messuille. 
Ehkä otan haasteen vastaan.