Runoja

Piirtoja

 

Hetki jätti jäljen

ihanan muiston kuin

virkatun pitsin herkän kuvion 

Toinen tuokio
piirsi mustalla kynällä
paksuja vetoja
naarmutti pintaa
syvältä
kipeästi

Aika kuluttaa ne pois
hitaasti
Liian verkkaan häipyvät
tummat viivat
arpeutuu viilto

 

Mieli valikoi
tahtoisi muistaa vain ilon

 

 

 

 

Sitten joskus

Tyhjät kädet
Tyhjä syli
Sydän muistoista painava

Illalla
väsyneenä
annan pois muistotkin

On aika jättää hyvästit
lähteä

 

 

 

Ajan taakse

 

Ryömin tunnemyrskyssä
varpaat jäisinä
kädet palellen
Hän lähti

sairaus uuvutti

Oma kuolema tuli lähelle

Aamun sarastuksen ja
illan varjojen väliin
jää vain muutama hetki
Vielä aamulla
nauroimme yhdessä
Päivä tuntui
loputtoman pitkältä

Nyt lämmittelen
laskevan auringon säteissä

 

                  

 

Höyhenenkeveää

Höyhen leijuu polvelleni
sivelee poskeani
Voin katsella
untuvan herkkyyttä
ihmeellistä kauneutta

Sen pehmeys rauhoittaa
lämpö antaa suojan
saa unohtamaan kylmät tönäisyt
purevan viiman
Keveys saa mielen leijumaan

Höyhen kirjoittaa iholle
lämpimiä sanoja
toivon merkkejä

Ihana untuvatakkini!

Hetkellistä

 

Valkoisena hehkunut syreeni
varisti kukkansa

Mustaa maata vasten irrallaan
kukat tuikkivat kuin tähdet 

 

Palelevan ruskea kukkapohja

värisee sateessa
kaikkensa antaneena

 

 

                 Täyttä elämää

              Aamu valkenee täydellisenä
              Aurinko hehkuu
              paiskaa huolet tuuleen
              Kiireinen juoksu jatkuu
              Leivotaan
              Tehdään ruokaa
              Kohta on terveellisen välipalan vuoro

              Vähemmän terveelliset mokkapalat

              maistuisivat parhaiten
              Lapset kasvavat silmissä
              Nälkäiset suut ovat aina auki

              Hyinen meri houkuttelee uimaan
              Huulet sinisinä
              polvet täristen uudelleen veteen

              Ilta kutsuu sadulle
              uneen

              Yö syöttää uutta voimaa

                                        Nauti hetkestä 

                                        Rankkasade vääristää hetkeksi maiseman

                                        kuin silmiään pesten
                                        Kohta maalaa värit kirkkaiksi
                                        levittää raikkaan tuoksun 

                                       Emmekö sitä huomaa
                                       ja iloitse

                                       ihan ilmaiseksi

Lahjaa elämältä

 

Luulet väsyneesi

äänekkäistä leikeistä

vaatimuksista
ruuanlaitosta, tiskeistä

lelujen korjaamisesta

lasten kinasteluista

Päätä kivistää, jäseniä särkee

 

Etkä huomaa saavasi
koko ajan enemmän takaisin

Ilo kuplii sisälläsi

sanomaton onni tyynnyttää

 

Lapsenlapset ovat valtava rikkaus

elämän bonuslahja

Jokainen heistä niin eri tavalla



 

 

                          Miksi

Liian harvoin näemme toisiamme,

liian vähän me halata saamme.

Onko loitontunut maailmamme,

vainko palasia siitä enää jaamme?

 

 


Yllätys

Taas kerran puhkeavat hiirenkorvat salaa
Joka vuosi yritän nähdä sen hetken
Koskaan en onnistu

Pilvisen päivän yllättää
häikäisevän heleä koivikko
vihreää voimaa täynnä
Toivo herää

Uusi alku roudan murjomassa maassa

Maatuvan heinän puhkaisseet valkovuokkomättäät
kuin lapsen puhdas sielu
Pursuavia toiveita
elinvoimaa
viattomuutta

vielä tänään

Luontoretkellä

 

Pettämätön pari luontoretkellä
                             Ukki ja lapsenlapsi
Tieto ja kokemus yhdistyy ihmettelyyn
Hetket talletetaan
Opitaan lintuja
                             niiden laulupuita
                             niittyjen värikkäitä kukkia
Nähdään uusin silmin

Leikkipuiston laitteet ovat ukille liikaa
Vauhdikkaan menon katselu riittää
Tulee tartunta ilonkiljahduksista...

On aika taittaa pajunoksa
tehdä pilli mummollekin
Yhdessä voi lurittaa ilmoille
                             alkavan kesän riemua
Retkituomisina tunnistusleikkiä varten
                             sarja puiden lehtiä

Yhteinen kokemus
muistot
kantavat kauas

                  Sisäinen musiikki

Yö etsii paikkaa päivän uurastukselle
rasittuneille jäsenille

Hiljaisuus kohisee korvissa
Menier soittaa ikuista säveltään
Uskollinen seuralainen ei jätä
                             ei hetkeksikään

Sittenkin saan levollisen unen
Uudistun uuteen päivään
Voimat palaavat

Menier säveltää yhä

 

                        Metsän peitossa

Kalliolle rakensin kotini
                      lujalle perustalle
                      suojaisan metsän syliin

Hennoista pikarijäkälistä
tarjoilin parasta nektaria
Suolaisina paloina ketunleipää

Kellahdin pehmeälle
                     sammalvuoteelle
unilauluna lintujen liverrys

Kaukana raakkui varis

 

Mummon mussukat

Iloa sormenpäissä,
poskilla, varpaissakin.
Pulppuaa nauru näissä,
helisee aidoimmin.

Tartuttaa ympärilleen.
mummoonsa, riemun sen.
Nousen varpaisilleen,
jo tähtiä tähyillen.

 

Hetki 

Rauha sanoittaa elämää
Ei tunnu kiireen kipu
Se on silti täällä
                             taustalla
                             näkymättömissä

Tekemättömät työt eivät nyt huuda
On vain silmänräpäys
Yksi toisensa perään
hän ja minä
tämä ihmeellinen hetki
                             lahjana saatu

 

 

 

Tuuleen kirjoitettua

Jotakin jää
jälki
kuin hetken raekuuro 
epäonnisiin kohtaamisiin
Kastepisara surun merkkinä
tai ilon kyynel lehdelle

Rajuilma selvittää ristiriitoja
Lempeä tuuli hyväksyy muistot
lähtemisen kaipauksen
Aurinko kultaa ajan

Tuuleen kirjoitetut sanat
lennähtävät iholle
sydämiin
kertovat jokaisen omaa tarinaa
tuhansina muunnelmina
aina uudelleen

Siksi kirjoitin ne muistiin