Sateinen juhannus on muisto vain. Vietimme kahdestaan hiljaiseloa kotona. Satoi, mutta se ei meitä haitannut neljän seinän sisällä. Loviisassa pystytettiin juhannussalko, aurinko näyttäytyi sopivasti. Suolatorilla tanssittiin ja poltettiin kokko, mutta ne olivat muiden huvia, me oleilimme vain kotona. Salko on pystyssä koko kesän ja sen kasvit kuivuvat kesätuulessa ruskeiksi.
Sunnuntaina oli upea sää, kuin tilauksesta meille, kun lähdimme sukuloimaan ja tapaamaan tuttuja. Vietimme myös aikaa Sanaa kuunnellen. Lahteen ajaessa saimme ihailla pientareilla kasvavia luonnonkukkia ja sinne levinneitä lupiineitakin. Värien harmonia oli kaunista katseltavaa vihreitä peltoja ja puita vasten. Joku tienpätkä oli kuin varta vasten reunustettu istutuksilla, kun siellä heilimöivät upeat heinät. Isänmaamme on sanomattoman kaunis. Keskikesä antoi parastaan, värit hehkuivat raikkaina, kukat tuoksuivat. Tuntui juhlalta.
Kylmä ja sateinen kesä on antanut nauttia pitkään monista kukista, mitkä muuten kukkivat vain hetken. Pihamme iirikset ja syreenit alkavat vasta nyt lakastua. Sopivassa paikassa kasvaneet kielot tuoksuvat vieläkin. Vaikka rakastan talvea yli kaiken, on myös kesä ihanaa aikaa. Sen kiihkeä kasvuvauhti ja hehkuvat värit mykistävät. Kesän jälkeen tulee upea syksy. Sekin antaa uutta ihailtavaa. Keväässä nautin heleistä vihreän väreistä. On lahjaa että vuodenajan vaihtuvat, aina on uutta odotettavaa.
Kesä on pitänyt minut kiireisenä. Meillä oli 11 päivää lastenlapsia, kuuden päivän ajan jopa kuusi lasta samaan aikaan. Mummoa kysyttiin koko ajan, ei tullut hukkahetkiä, ehkä lepokin jäi vähäiseksi.
Leivottiin herkkuja, tehtiin nokkossipsejäkin. Onneksi ilmat olivat vähän paremmat kuin nyt, päästiin joka päivä uimaan. Muita uimareita ei siellä kovin paljon ollut. Hampaat kalisten ja huulet sinisinä lapset pysyivät sinnikkäästi uimassa. Vahtimisen lomassa syntyi muutama runo. Myös kuusivuotias koulunsa syksyllä aloittava lapsenlapsi Erika kirjoitti itse vihkoonsa runon:
Kevät kesä syksy on
vuodenajat on
Koirat söpöjä on on on
niin ihania on
Ehdittiin tehdä monenlaista. Lasten spontaanit leikit olivat yllätystä täynnä. He laittoivat pystyyn sirkuksen harjoitukset ja esite siitä ilmestyi jääkaapin oveen. Serkkujen tutustuminen toisiinsa on parasta. Tietysti toisinaan tuli pientä ja isompaakin nahistelua, mutta ne selvitettiin kaikki. Elämänkoulua sekin.
Lapset jättivät jälkeensä melkoisen pyörremyrskyn leikkihuoneisiin. Sitä selvittelen vieläkin. Teen huoneissa vähän perusteellisempaa siivousta. Tuuletin vuodevaatteet ja pesin niistä osan. Lakanoita oli valtavat pinot, mutta ne kuivuivat hetkessä tuulen hulmuttelussa. Nyt ne ovat siistissä pinossa kaapissa odottamassa seuraavia käyttäjiä. Enää ei voisi tuulettaa, on satanut koko päivän. Iloitsen että kaikki menee aina hyvin. Eilen olin vähällä ottaa särkylääkkeen, mutta yö antoi uutta voimaa ja terveyttä.
Sain varteenotettavan neuvon tyttäreltä: tavaraa pitää karsia, on helpompi pitää järjestystä. Tiedossa on, mutta mutta...
Ei parane ainakaan kysyä lapsilta mikä lelu joutaisi poistettavaksi, sillä heidän mielestään ne kaikki ovat tarpeellisia.
