Kesä on pitänyt minut kiireisenä. Meillä oli 11 päivää lastenlapsia, kuuden päivän ajan jopa kuusi lasta samaan aikaan. Mummoa kysyttiin koko ajan, ei tullut hukkahetkiä, ehkä lepokin jäi vähäiseksi.
Leivottiin herkkuja, tehtiin nokkossipsejäkin. Onneksi ilmat olivat vähän paremmat kuin nyt, päästiin joka päivä uimaan. Muita uimareita ei siellä kovin paljon ollut. Hampaat kalisten ja huulet sinisinä lapset pysyivät sinnikkäästi uimassa. Vahtimisen lomassa syntyi muutama runo. Myös kuusivuotias koulunsa syksyllä aloittava lapsenlapsi Erika kirjoitti itse vihkoonsa runon:
Kevät kesä syksy on
vuodenajat on
Koirat söpöjä on on on
niin ihania on
Ehdittiin tehdä monenlaista. Lasten spontaanit leikit olivat yllätystä täynnä. He laittoivat pystyyn sirkuksen harjoitukset ja esite siitä ilmestyi jääkaapin oveen. Serkkujen tutustuminen toisiinsa on parasta. Tietysti toisinaan tuli pientä ja isompaakin nahistelua, mutta ne selvitettiin kaikki. Elämänkoulua sekin.
Lapset jättivät jälkeensä melkoisen pyörremyrskyn leikkihuoneisiin. Sitä selvittelen vieläkin. Teen huoneissa vähän perusteellisempaa siivousta. Tuuletin vuodevaatteet ja pesin niistä osan. Lakanoita oli valtavat pinot, mutta ne kuivuivat hetkessä tuulen hulmuttelussa. Nyt ne ovat siistissä pinossa kaapissa odottamassa seuraavia käyttäjiä. Enää ei voisi tuulettaa, on satanut koko päivän. Iloitsen että kaikki menee aina hyvin. Eilen olin vähällä ottaa särkylääkkeen, mutta yö antoi uutta voimaa ja terveyttä.
Sain varteenotettavan neuvon tyttäreltä: tavaraa pitää karsia, on helpompi pitää järjestystä. Tiedossa on, mutta mutta...
Ei parane ainakaan kysyä lapsilta mikä lelu joutaisi poistettavaksi, sillä heidän mielestään ne kaikki ovat tarpeellisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti