Keskikesän juhla

Sateinen juhannus on muisto vain. Vietimme kahdestaan hiljaiseloa kotona. Satoi, mutta se ei meitä haitannut neljän seinän sisällä. Loviisassa pystytettiin juhannussalko, aurinko näyttäytyi sopivasti. Suolatorilla tanssittiin ja poltettiin kokko, mutta ne olivat muiden huvia, me oleilimme vain kotona. Salko on pystyssä koko kesän ja sen kasvit kuivuvat kesätuulessa ruskeiksi.
Sunnuntaina oli upea sää, kuin tilauksesta meille, kun lähdimme sukuloimaan ja tapaamaan tuttuja. Vietimme myös aikaa Sanaa kuunnellen. Lahteen ajaessa saimme ihailla pientareilla kasvavia luonnonkukkia ja sinne levinneitä lupiineitakin. Värien harmonia oli kaunista katseltavaa vihreitä peltoja ja puita vasten. Joku tienpätkä oli kuin varta vasten reunustettu istutuksilla, kun siellä heilimöivät upeat heinät. Isänmaamme on sanomattoman kaunis. Keskikesä antoi parastaan, värit hehkuivat raikkaina, kukat tuoksuivat. Tuntui juhlalta.

Kylmä ja sateinen kesä on antanut nauttia pitkään monista kukista, mitkä muuten kukkivat vain hetken. Pihamme iirikset ja syreenit alkavat vasta nyt lakastua. Sopivassa paikassa kasvaneet kielot tuoksuvat vieläkin. Vaikka rakastan talvea yli kaiken, on myös kesä ihanaa aikaa. Sen kiihkeä kasvuvauhti ja hehkuvat värit mykistävät. Kesän jälkeen tulee upea syksy. Sekin antaa uutta ihailtavaa. Keväässä nautin heleistä vihreän väreistä. On lahjaa että vuodenajan vaihtuvat, aina on uutta odotettavaa.