Torstai on toivoa täynnä, samoin mielemme, kun lähdimme matkalle Viroon. Pyysimme lähtiessämme varjelusta kotiin ja matkalle. Sitä tarvittiinkin. Naapuri viestitti että meillä oli unohtunut makuuhuoneen ikkuna auki. Hän yritti vetää sitä kiinni ja lupasi pitää taloa silmällä. Kaikki olikin kunnossa palatessamme. Vaikka kirjoitin matkastamme jo Pärnussa, en julkaissut sitä viestiksi varkaille, onneksi en. Olisi ollut liian helppo tulla sisään.
Meillä oli matkaseurana tuiki tuntemattomia ihmisiä, mutta meillä oli toisemme. Se riitti. Tallinnassa meitä odotti Pärnun opas, joka elävöitti matkaa hauskoilla jutuillaan ja valtavalla tietämyksellään. Määränpäämme oli Viking hotelli. Sen sokkeloisia käytäviä harhailimme huonettamme haeskellen. Edellisenä päivänä oli avattu uusi kylpyläosasto. Siihen tutustumisessa ja kokeilemisessa meni mukavasti muutama tunti. Hierovat laitteet tekivät tosi hyvää kipeille lihaksille. Illalla jaksoimme vielä käydä kummipoikamme mummoa katsomassa. Hän ilahtui käynnistämme. Istuimme hetken ja hän sai purkaa sydäntään. Palasimme kaupan kautta hotelliin.
Perjantai oli aurinkoinen. Aamiaisen jälkeen menimme kiertoajelulle. Opas kertoi mielenkiintoisia asioita Pärnun historiasta ja nykypäivästä. Pääsimme ostoksille hienoon tehtaanmyymälään, joka tekee tekstiilejä mm. Ellokselle ja Ikeaan. Olisi tehnyt mieli ostella kaikkea, mutta kotiin kuljettamisen hankaluus lisäsi ostoksiin harkintaa. Opas vei meidät valtavaan tukkuliikkeeseen, minne ei yleisesti tavalliset ihmiset pääse. Viimeinen kohde oli Pärnun suurin kauppakeskus. Tyytyväisinä palasimme hotelliin antoisan retken jälkeen. Hotellissa söimme 3,5 euron lounaan, mihin kuului peräti kolme eri keittoa, voileivät ja jälkiruoka. Mainoksessa luki, että syö niin paljon kuin haluat. Kaikki sai itse valita. Vaihtoehtoina oli seljanka, hernekeitto ja kylmä punajuurikeitto. En maistanut hernekeittoa, mutta muut olivat erittäin maukkaita. Aion kokeilla punajuurikeiton tekemistä kotona. Keiton pohjana oli kefiiri. Aineksina oli punajuurien lisäksi keitettyä kananmunaa, perunaa ja hapankurkkua.
Tämän jälkeen oli hemmottelun vuoro. Simolla leikattiin hiukset. Hän lähti sitten uimaan. Minä jäin pariksi tunniksi saamaan käsi- ja jalkahoitoa.
Kevein jaloin lähdimme ystävämme Hilman luo. Siellä oli myös kaksi muuta hänen ystäväänsä. Aika kului hetkessä. Hilma ei olisi päästänyt meitä millään hotelliin. Palasimme kävellen puistojen halki. Pärnu on todellinen puistojen kaupunki. Matkan varrella joissakin puistoissa oli esillä kivestä ja metallista tehtyjä veistoksia. Myös pari valtavan suurta kaatunutta puuta oli kekseliäästi jalostettu taideteoksiksi. Kävely kannatti.
Lauantain aloitimme verkalleen ja hitaasti heräillen, kun yö oli pitkällä ennen kuin pääsimme nukkumaan. Kävelimme pienen matkan keskustaan ja kello 11 alkoi Inkeritalolla Hilman juhla. Hän täytti sinä päivänä 90 vuotta. Suomesta oli tullut peräti 7 henkeä toivottaman onnea ja pitämään puheita. Minäkin muistelin menneitä aikoja ja ystävyyttämme jo vuosikymmenten takaa, johon kuuluivat molemminpuoliset vierailut, puhelut ja kirjeet. Lausuin muutaman runon. Juhla oli hieno tilaisuus. Neljän tunnin päästä me suomalaiset jatkoimme juhlaa Hilman läheisten kanssa hotellissa kolmen ruokalajin aterialla. En ole eläissäni syönyt niin maukkaita alkupaloja. Virolaiset osaavat myös koristamisen taidon. Juhlapöytä oli kuin taideteos.
Juhlista saimme kyydin erään iäkkään ystävämme Tyynen luo. Ikä on tuonut tullessaan monia vaivoja. Polvien särky ja huimaus eivät anna kovin paljon liikkua ulkona. Hän on todella upea ihminen, kovia kokenut, mutta niiden jalostama. Toivoisin hänelle onnellisen, hyvän ja turvatun loppuelämän. Palasimme hotellille linja-autolla. Sen käyttö on 65 vuotta täyttäneille ilmaista, myös turisteille. Viime käynnillä eräs matkustaja kertoi tästä.
Loppuilta kului pakkaamisen merkeissä. Simo ei olisi millään uskonut kaiken mahtuvan laukkuihin. Se onkin taitolaji, sain kuin sainkin laukkuihin niin hirssit kuin lamput ja jopa tyynynkin. Kaikki.
Pärnu itki sunnuntaina lähtöämme, sanoi opas. Mutta ilosta itki kotimaakin, kun tulimme. Sateet eivät meitä haitanneet, ne tulivat aina silloin, kun olimme sisällä tai autossa.
Monivaiheinen matka säilyy muistoissa aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti