Tänään tällaista

 

 

 Kevät odottaa vielä. Välillä on sateista ja koleaa, toisinaan aurinko antaa parastaan. Kaikki saattaa muuttua hetkessä. Samanlainen on mieli, se muuttuu äkkiä ilosta apeudeksi. Siihen ei tarvita kuin joku heikko ihminen, joka haluaa satuttaa toista. Sellaisen kohtasin vesijumpassa. Hän rinnasti kirjani roskakoriin, eikä olisi sallinut annettavan sitä opettajallemme lahjaksi, vaikka opettaja on runojen ystävä. Tämä kirjani ivaaja olisi halunnut itse valita jonkin muun lahjan. Astuin siis hänen varpailleen. Suurin osa ryhmäläisistä oli kirjani kannalla. On varmaan parempi etten toista tämän ihmisen ilkeitä sanoja, enkä muistele niitä. Olisi parasta antaa hänelle anteeksi, sillä hän ei ehkä tiennyt mitä teki...

Maalasin tuon puun. Se kuvastaa tämän hetken tilannettani. Kokoan itseäni palasista. Elämässä on kaikesta huolimatta iloa ja värejä, enkä anna pahansuovan ihmisen sittenkään ottaa valtaa minussa.

Kohta koko asia on vain häviävä haalentunut muisto kuin tuo alla oleva maalaus. Aina jää jokin jälki, elämän arvet on jokaisen kannettava ja elettävä niiden kanssa.