Viikko sitten kirjoitin tulevasta tilaisuudesta, jossa kerroin äidistäni ja kirjastani Kuvin ja sanoin maalattu. Kuulijoita oli mukavasti. Palautteesta päätellen se tilaisuus kannatti pitää. Uskon että myös äiti olisi ollut iloinen.
Tänään ovat olleet pikkunoidat liikkeellä runsain joukoin. Kuusi noitaa pyrähti ovellemme kerralla ja ovikello pirisi monta kertaan päivän mittaan.
Kaksi perinnettä taitaa mennä hieman sekaisin. Noidat eli trullit kuuluvat pääsiäislauantaihin ja läntiseen perinteeseen. Palmusunnuntain virpominen on itäinen perinne, eikä silloin pukeuduta noidiksi. Alun perin virvottiin vain sukulaisia ja naapureita ja pääsiäisenä haettiin palkaksi muna. Nyt monella pikkulapsella on kaksi lähekkäistä päivää kerätä korinsa tai kahvipannunsa täyteen herkkuja.
Minäkin jouduin kuljettamaan pientä pääsiäispupua, lapsenlasta, kun häntä ei voinut lähettää yksin matkaan. Tullessaan mummolaan hän oli varustautunut hienolla pupupuvulla ja höyhenillä oksia varten, enkä voinut tuottaa hänelle pettymystä. Askartelimme muutaman oksan valmiiksi ja niin hän soitteli ovikelloja. Joka ovella hän sai hyvän ja runsaan vastaanoton. Eräs vanha pappa sanoi: "Jag har ingenting." Sekään ei haitannut, vaan pappa sai silti oksan ja molemmille tuli hyvä mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti