Kuvallinen ilmaisu

Aloitin uuden blogin ja kerroin välilehdessä Kirjojani joitakin ajatuksia kirjoittajan taipaleeltani.
Nyt kerron lisää itsestäni kuvantekijänä. Korostan sitä että tämä on vain mieluinen harrastus. En pyri esittämään mitään, enkä luule itsestäni liikoja. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Maalaan nopeasti ja suurilla vedoilla. Pikkutarkat maalaukset eivät ole minun juttuni. Käytän enimmäkseen voimakkaita värejä. Kriitikko kehotti toisenlaiseen tyyliin nähtyään vuosinäyttelyssä herkän vaalean maalaukseni kirkassävyisen vieressä. En kahlitse kuitenkaan itseäni mihinkään suuntaan, vaan annan hetken viedä.
Lastenlapset ovat mielissään kun teemme kuvia yhdessä. Myös he ovat opettajiani varsinkin aitoudessa ja spontaanisuudessa. Heillä syntyy toisinaan mestariteoksia. Toisaalta kaikki heidän maalauksensa on tietyssä mielessä ainutlaatuisia. Heidän kanssaan kävin samoja polkuja kuin itse kuljin, paitsi emme maalaa öljyväreillä. Aluksi maalasimme petsiväreillä, nyt käytämme akryyliä. Käytän yleensä itse ja myös heidän kanssaan kangaspohjia. Ostan valmiita isoja lehtiöitä, jotka leikkaan kahteen tai jopa neljään osaan. Pingotan kankaat pahville maalarinteipin avulla. Jotkut pitävät turhana tuhlauksena antaa pienten lasten maalata kankaalle. Arvostan heitä niin paljon, että sallin heille hyvät välineet. Minulla on myös kiilapohjaisia maalauspohjia, mutta ne vievät niin paljon tilaa, että en halua niitä kovin paljon käyttää. Jotkut lapset ovat sitä mieltä, että vain kiilapohjaiset ovat oikeita ja annan heidän joskus käyttää niitä. Myös akvarellipaperille on kiva tehdä kuvia. Jälki tulee erilaista, vaihtelu virkistää.

Aloitin maalaamisen vuonna 2000  käyttämällä öljyvärejä. Maalailin jonkin vuoden itsekseni kunnes huomasin kansalaisopiston ohjelmassa maalauskurssin ja ilmoittauduin sinne. Aino Ulmanen oli energinen ja innostava opettaja. Hänen tunneillaan ei kukaan tehnyt huonoja töitä, joka työstä Aino löysi jotakin kiinnostavaa. Hän sai jokaisen meistä uskomaan itseensä. Vuolimme itsellemme työvälineen kaislankorresta ja käytimme petsivärejä maalaamiseen. Muutaman vuoden kuluttua ryhmä siirtyi maalaamaan akryyli- tai öljyväreillä. Kaipasin petsejä ja käytin niitä kotona.
Kurssilla käyntini muuttui satunnaisesti ja loppui välillä kokonaan kunnes aloitin syksyllä vuonna 2014 maalaamisen kansalaisopistossa uudelleen Ilona Valkosen ohjauksessa. Samaan aikaan alkoi seurakunnan pitämä maalauskurssi, jota veti kanttori ja kuvataiteilija Suvi af Hällsröm. Sain uutta intoa ja maalauksia alkoi syntyä tiuhaan tahtiin. Suvi luki aluksi kirjaa ja sen pohjalta maalattiin sitä mitä sisimmästä kumpusi. Välillä hän laittoi levyn soimaan ja sävelet avasivat tien maalauksille. Olen erittäin iloinen näistä kursseista.
Myös taideyhdistyksellä on kerran kuussa luovaa maalausta. Viime viikolla osallistuin sinne ensimmäistä kertaa. Näyttelijä Maarita Mäkelä lausui maalauksen sytykkeeksi Risto Rasan runon. Tein tämän ohjatun aiheen lisäksi kaksi muuta työtä ja suurin niistä on opettajan Pirkko Junttilan mielestä sopiva kevään näyttelyyn.
Olen saanut lisättyä jokaiselta kurssilta maalauksia nyt tekeillä olevaan runokirjaani. Intoa riittää ja sivuja syntyy. Ongelma on siinä miltä kuva näyttää valmiissa kirjassa. Vaikka näytöllä olisi kuinka hyvä kuva, ei se toistu aina kirjassa samanlaisena. Tästä on karvaita kokemuksia ensimmäisen kirjani osalta.