maanantai 20. heinäkuuta 2015

Rukalla

Kolea viikko meni pojan perheen kanssa Rukan tienoilla lenkkeillen ja poroja väistellen ja jylhiä maisemia ihaillen. Luonto on mykistävän kaunis. Minua ei haitannut, vaikka lämmintä oli joinakin päivinä vain 9 astetta. Jaksoin paremmin vaeltaa luontopoluilla, kun ei kuumuus väsyttänyt. Tarvittaessa voi aina lisätä vaatetusta. Pieni nelivuotias Aadakin oli innolla mukana kaikessa, kelkkamäessäkin. Lapsista kelkkailu olikin parasta huvia. Laskivat huimaa vauhtia Rukan huipulta kourua pitkin alas. Siihen eivät kyllästyneet ollenkaan. Hissilippuihin upposi rahaa. Minäkin kävin kahdesti huipulla, mutta tulin hissillä myös alas. Kelkkaan en olisi suin surminkaan mennyt. Maisemat olivat ylhäällä upeita katsella.
Eräänä päivänä kävimme suurpetotarhassa varsinkin karhuja katsomassa. Ketut, sudet ja ilvekset eivät niinkään kiinnostaneet, poroista puhumattakaan. Niitä näki riittämiin muutenkin. Karhuja ei luonnossa näe. Tarhan perustajalle olivat karhut kesyyntyneet niin hyvin, että mies otti karhun mukaansa marjastamaankin. Sai olla apajilla rauhassa muilta marjastajilta.
Hieno kokemus oli myös Kuusamon kirkkoon tutustuminen. Se on suuri ja huolella hoidettu kirkko kuten ympärillä oleva hautausmaakin. Opas kertoi antaumuksella historiasta. Kirkossa oli meneillään tulevan konsertin harjoitukset ja jäimme niitä kuuntelemaan. Hievahtamatta istuivat kaikki, pienimmästä suurempaan. Se oli voimaannuttava tuokio. Aikaisemmin olimme tutustuneet rajaseutukirkkoon. Nykyään se toimii kerran kuussa pidettävien jumalanpalvelusten lisäksi myös seurakunnan leirikeskuksena. Nytkin siellä oli meneillään rippikoulu.

Viikko hurahti nopeasti. Emme kovin paljon ehtineet viettää aikaa upeassa kelohuvilassa, kun olimme aina menossa. Sauna kyllä lämpeni tiheästi. Kerran maalasimme lasten kanssa akvarelleja ja pari kertaa pelasimme rummikubia miniän kanssa. Laittelin ruokaa vasta illansuussa retkien jälkeen. Ihmeen hyvältä mummon ruoka maistui myös lasten suussa.
Rannassa oli kota. Siellä istuimme vain kerran makkaraa paistaen. Paistaminen kuului kyllä vaelluksilla ohjelmaan. Kuuma makkara on oivallinen välipala retkillä. Minulla taisivat nämä olla kesän ainoat makkarat, mutta hyvällä halulla ne söin.
Ihmeekseni sain rauhalliset yöunet ilman kipuja. Myös Simo nukkui tavallista paremmin. Ihmettelin nukummeko sittenkin kotona verisuonten päällä, kun jatkuvasti kolottaa. Asiaa pitää alkaa tutkia.

1 kommentti:

  1. Vesisuonista, olen ajatellut samaa, meidänkin pitäisi tutkia vuoteemme kohta, vaan kun meillä on erilainen näkemys näistä asioista, niin sitä ei ole tullut tutkituksi.

    emava

    VastaaPoista