Pääsiäisestä ja viimeisestä kijoituksestani on vierähtänyt kauan. Joku ystävä on kysellyt missä viipyy uusi teksti. Ei ole ollut aikaa kirjoittaa, eikä voimiakaan. Ensin oli täyttä ohjelmaa jälkikasvun kanssa, sitten alkoi flunssa vaivata. Sitä on kärsitty jo viikkoja. Kaikki voimat meni ihan tarkkaan. Sänky on ollut pitkään mukava paikka. Olen kuullut että tämä tauti näyttäytyy muillakin kavalana ja kestää kauan. Juuri kun luulee päässeensä siitä irti ja alkaa puuhailla vähän enemmän, se kaataa taas sänkyyn. Nyt on selviämisen vaihe meneillään.
Olimme ilmoittautuneet kauan sitten taideyhdistyksen matkalle Mänttään Serlachiuksen museon näyttelyyn. En halunnut sitä perua, kun kunto oli jo kohentunut. Silti lähteminen oli virhe...
Saksalainen Kiefer oli asettanyt esille valtavan suurikokoisia teoksiaan, joissa hän oli käyttänyt paksujen maalikerrosten lisäksi luonnonmateriaaleja, kuivattuja kasveja ja siemeniä. Teoksissa oli
myös käytetty lasia, piikkilankaa, sementtiä ja lyijyä. Hän osti teoksia varten erään kirkon lyijykaton. Lyijylevyistä valmistetyt työt vaikuttavat kevyiltä, vaikka materiaali onkin painavaa.Sitä taide onkin, illuusiota. Hän on ottanut teoksiinsa teemat Saksan ja koko Euroopan historiasta. Kipupisteet on kuvattu vaikuttavalla tavalla.
Minun ei olisi pitänyt lähteä mukaan, sillä tauti yltyi sietämättömäksi, vaikka olin mielestäni jo tervehtynyt. Kumma että vielä tässä iässä on kaikki opittava kantapään kautta.
Tämän viikon silmälääkärireissuun selvisin lähtemään terveenä. Huonoja uutisia tuli. Leikatusta silmässäkin on paine noussut. Nyt on tipat laitettava molempiin. Leikkaus taitaa olla edessä. Se selviää Hyksissä muutaman kuukauden sisällä. Coronaria lähetti minut sinne parempien asiantuntijoiden luokse.
Muuten oli reissu antoisa. Tapasin pari hyvää ystävää ja kiersimme erikoisia kauppoja. Hiusten hoitokin järjestyi. Nyt ovat kaksihaaraiset poissa. Parasta kuitenkin oli yhdessäolo. Asiat ja ajatukset saivat uusia suuntia. Toisensa kohtasivat kaksi ennestään toisilleen tuntematonta ystävääni. Valitsimme kohtaamispaikaksi Hakaniemen hallin kahvilan. Heti uusi ystävä tuntui tutuilta, totesi kumpikin. Hallissa on oma tunnelmansa ja tavaroiden runsaus. Joistakin en ollut kuullutkaan. Ostin Simolle gluteenittomia munkkeja tuliaisiksi. Ystäväni suositteli suolattuja sitruunoita. Ne ovat mainioita sekä lihan että kalan kanssa. Kokeiltuani tiedän.
Seuraavalla lääkärireissulla tapaamme taas, jos emme jo ennen sitä.
Hupsista. Miten nuo lastenlasten kuvat tuonne putkahtivat? Opistossa harjoittelin kuvan siirtämistä kännykästä blogiin, mutta ne eivät näkyneet enää kotikoneella. Eivät näy vieläkään. Miten saisin ne pois?
Olimme ilmoittautuneet kauan sitten taideyhdistyksen matkalle Mänttään Serlachiuksen museon näyttelyyn. En halunnut sitä perua, kun kunto oli jo kohentunut. Silti lähteminen oli virhe...
Saksalainen Kiefer oli asettanyt esille valtavan suurikokoisia teoksiaan, joissa hän oli käyttänyt paksujen maalikerrosten lisäksi luonnonmateriaaleja, kuivattuja kasveja ja siemeniä. Teoksissa oli
Minun ei olisi pitänyt lähteä mukaan, sillä tauti yltyi sietämättömäksi, vaikka olin mielestäni jo tervehtynyt. Kumma että vielä tässä iässä on kaikki opittava kantapään kautta.
Tämän viikon silmälääkärireissuun selvisin lähtemään terveenä. Huonoja uutisia tuli. Leikatusta silmässäkin on paine noussut. Nyt on tipat laitettava molempiin. Leikkaus taitaa olla edessä. Se selviää Hyksissä muutaman kuukauden sisällä. Coronaria lähetti minut sinne parempien asiantuntijoiden luokse.
Muuten oli reissu antoisa. Tapasin pari hyvää ystävää ja kiersimme erikoisia kauppoja. Hiusten hoitokin järjestyi. Nyt ovat kaksihaaraiset poissa. Parasta kuitenkin oli yhdessäolo. Asiat ja ajatukset saivat uusia suuntia. Toisensa kohtasivat kaksi ennestään toisilleen tuntematonta ystävääni. Valitsimme kohtaamispaikaksi Hakaniemen hallin kahvilan. Heti uusi ystävä tuntui tutuilta, totesi kumpikin. Hallissa on oma tunnelmansa ja tavaroiden runsaus. Joistakin en ollut kuullutkaan. Ostin Simolle gluteenittomia munkkeja tuliaisiksi. Ystäväni suositteli suolattuja sitruunoita. Ne ovat mainioita sekä lihan että kalan kanssa. Kokeiltuani tiedän.
Seuraavalla lääkärireissulla tapaamme taas, jos emme jo ennen sitä.
Hupsista. Miten nuo lastenlasten kuvat tuonne putkahtivat? Opistossa harjoittelin kuvan siirtämistä kännykästä blogiin, mutta ne eivät näkyneet enää kotikoneella. Eivät näy vieläkään. Miten saisin ne pois?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti