Hiljainen viikko

Palmusunnuntaista alkoi hiljainen viikko, Kristuksen kärsimystie. Ajatukset ovat Getsemanessa ja Golgatalla. Edes joskus pitäisi pysähtyä ajattelemaan sitä ainutkertaista tapahtumaa ja hiljentyä. Monissa kirkoissa on hiljaisen viikon jokaisena iltana ns. ahtisaarna, jossa luetaan juuri niistä tapahtumista. Se auttaa pääsemään irti arjesta. 
Joka vuosi odotan että tästä ajasta todella tulisi hiljentymisen ja rauhoittumisen viikko. Jossain määrin sen olen saavuttanut, mutta kaipaus rauhaan on silti vieläkin suurempi. Paasto auttaisi tässä, se olisi tarpeen kokonaisvaltaisen terveyden vuoksi. Onhan ihminen sielun, hengen ja ruumiin kokonaisuus ja kaikki osa-alueet ovat tärkeitä.

Meillä oli sunnuntaina vilskettä, kun kaikki lapset yhtä lukuunottamatta olivat perheineen paikalla. Mikaela tuli mummolaan jo perjantaina, eikä meillä sittenkään aika riittänyt kaikkeen mitä olisimme halunneet yhdessä tehdä. Kävimme heti uimassa ja pieni esikoululainen osasi jo upeasti sukellella ja uida syvällä. Olimme hakeneet koivun- ja pajunoksia ja niihin kiinnitimme upeita koristeita palmusunnuntaita varten, koska Mikaela halusi mennä virpomaan. Se tosin onnistui hänen osaltaan vasta Porvoossa, kun heillä oli kiire harkkoihin ja piti lähteä aikaisin kotiin. Oksia riitti myös serkujen virpomismatkalle.
Koristeiden kiinnittäminen oli sotkua aiheuttavaa askeretta, mutta ennen sunnuntaita saatiin kaikki siistiksi. Iltapäivällä lähti kuusi tyttöä suuren kuparisen pitopannun kanssa kierrokselle. Pikku Aada oli laulaa lurittanut jollekin virvottavalle. He saivat ällistyttävän suuren herkkumäärän, pannu piti käydä välillä jopa tyhjentämässä, muuten pursui yli. Saaliin jakaminen oli tarkkaa puuhaa, että jokainen sai yhtä paljon herkkuja. 

Virpominen on itäinen perinne, mutta siihen on nykyisin sekoittunut läntinen trulli-perinne. Palmusunnuntaina näkee noitia kulkevan talosta taloon, vaikka vanhastaan ei silloin pukeuduttu kuin omiin tavallisiin vaatteisiin. 
Noidat kulkevat taas uudestaan pääsiäislauantaina. Joillekin lapsille tällainen on hyvä keino ansaita ilmaisia namuja jopa kahteen kertaan. Ennen muinoin virpojille annettiin palkka vasta pääsiäisenä. Nyt se saadaan heti, kun sanotaan: "Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle" tai sitten joku muu loru.

Ehdin valmistaa valtavat määrät ruokia suurelle joukolle Mikaelan kanssa puuhailemisen ohessa. Kaikkea riitti, eikä paljon jäänyt tähteitä.
Tapaamisen pääasia oli tällä kertaa yhdessäolon ohella jakaa Simon isän maalaamat taulut lapsille. Haluttiin ennakoida, ettei sitten kun meistä aika jättää, tule hankalia tilanteita.Saattaa käydä niin, että taulujen joukossa oli ehkä monella sama mielitaulu, eikä siitä riitä kuin yhdelle. Sellaisia olivat ukin Ateneumin aikaiset alastonkuvat ja hänen omakuvansa. Arvostelijoiden kovasti kehuma oli myös hänen talvinen mäntymaalaus, jossa lumi on mestarillisesti tavoitettu kankaalle. Yksi tauluista oli kätevä, kun se oli maalattu molemmin puolin ja kehystetty sillä lailla että, kun kyllästyi naisiin rannalla, kääntää vain taulun toisinpäin ja tulee esiin kalastajaukko. Siksi Simo teki kuusi kasaa, johon laittoi kuhunkin vähintään kolme signeerattua työtä ja lisäksi muita E.J.Härkösen maalauksia, jotka olivat jääneet taiteilijan mielestä luonnosasteelle, eikä tämä  ollut niitä signeerannut. Minun mielitauluni on juuri tällainen signeeraamaton järvimaisema, mies veneilemässä. Miten voikin niin hienosti kuvata välkkyvän veden jo luonnoksessa. Tämä taulu jäi "hoitoon" meille, samoin kuin omakuva. Tuntuu kuin appiukko seuraisi katseellaan puuhiani. Katse seuraa koko ajan kulkuani. 
Kolme taulua jäi meille varustettuna uuden omistajan nimellä, ettei mummola muuttuisi ihan toiseksi. Tätä pelkäsi varsinkin Emmi. Mummola ei saa muuttua! Taulut takaisin.

Arpa on puolueeton jakaja. Arvan nostamalla jokainen sai selville oman kasansa. Kaikki olivat melko tyytyväisiä arpaonneensa. Aina on mahdollisuus tehdä taulusta kauppaa toisen sisaruksen kanssa, jos siltä tuntuu. Saattaa vaikka onnistaakin.
Taulut ovat arvokas muisto lasten ukista, jota kukaan heistä ei ole nähnyt, Simokin oli vasta kuuden vanha, kun hänen isänsä kuoli.
Ihmeellistä että tällä tavalla voi näkemättä tulla tutuksi ja elää jälkipolvien mielessä.