Runokurssi

Taas on muistoissa yksi voimaa antanut viikonloppu runokurssilla Vivamossa. Tämä oli minulla jo 14. kerta. Olen kiitollinen kälylleni, joka jaksoi sitä mainostaa ja toistuvasti pyytää mukaan, vaikka olin hyvin vastahakoinen lähtemään. Ensimmäisen kerran jälkeen tajusin miksi hän pyysi. Siitä lähtien olen ollut kurssilla kahdesti vuodessa, menisin varmaan kolmannen kerran, jos niitä olisi. En ole katunut, enkä ole kertaakaan ollut poissa.
Mikä kurssista tekee niin ainutlaatuisen? Onhan vastaavia kursseja muuallakin. Minun ei tarvitse enää haeskella niitä. Löysin Vivamon. Vivamo hoitaa koko ihmistä. Hengellinen elämä on keskeisellä sijalla. Emme ole siellä omassa voimassamme, vaan suuremmilla käsivarsilla. Pari kertaa on messu, jossa saa lohtua ja virvoitusta. Siellä jo ulkonaiset puitteet antavat siivet runoille. Luonto on ihanan kaunis, se inspiroi. Järvi tuo maisemaan oman lisänsä.  Kävelyretkillä voi piipahtaa hiljaisuuden puutarhassa tai kivikirkossa hiljentymässä. Polun varrella on erityisiä voimalauseita kuten nämäkin: 

"Auta minua hiljaa lepäämään läsnäolossasi, tapahtuupa ympärilläni mitä tahansa. Silloin voin heittää kaiken huolen tehtävistä jotka minua odottavat, kaiken levottomuuden huomisesta, tulevaisuudesta. Sinä olet mukana menestyksissä ja vastoinkäymisissä."  Hiljaisuuden rukouksia

"Osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie. Tulen luoksesi niin kuin sairas tulee lääkärin luo. Anna, Herra minun sydämelleni rauha. Aamen." (Birgitan rukous)

Luonnossa ja yhteisissä kokoontumisissa on erityinen runoille altis ilmapiiri. Vetäjät osaavat asiansa. Ihmettelen kerta toisensa jälkeen miten taidokkaasti ja tuoreesti he tuovat esiin runouden monimuotoisuuden. Joka kerta opimme uutta. Esillä on joku suomalainen runoilija, kuulemme hänen elämästään ja tuotannostaan.
Teemme yleensä muutaman minuutin mittaisia harjoituksia, joskus aikaa tekemiseen on enemmän, jopa yön yli. Jokainen lukee vuorollaan sen mitä sai aikaan. Mitään pakkoa ei tässäkään ole, voi siirtää vuoron seuraavalle, eikä siitä tehdä numeroa. Joillakin on tarve tuoda julki myös kotona tehtyjä runojaan. Tiettyä perinnettä pidetään esillä ja muutamat kurssilla syntyneet tosi hyvät runot luetaan joka kerta. Siellä ei arvostella ketään, eikä kenenkään tuotoksia, ei saa vähätellä edes itseään. Yhteiset aplodit annetaan lukukierroksen jälkeen.
Tietysti voi käydä niin että joku saa aikaan ihanan helmen, eikä sen kuultuaan voi kukaan  hillitä spontaania iloaan.

Mukana on hyvin erilaisia persoonia. Jotkut ovat minun laillani jääneet koukkuun ja tapaan heitä kerta toisen jälkeen. Iloitsen että joistakin on tullut minulle hyvin läheisiä. Erityisen iloinen olen muutamasta erittäin monipuolisesta persoonasta. Heistä ja heidän lahjoistaan voivat kaikki oppia ja ammentaa itselleen aarteita. 
Runokurssilaisten tuotoksista on tehty useita antologioita. Viimeisimpään sain minäkin omia runojani mukaan.

Viime sunnuntain messun teksti puhui leivästä. Meille annettiin tehtäväksi tehdä leipäruno. Syntyi hienoja runoja. Jotkut valmistivat runossaan leipää juuren kanssa monivaiheisena prosessina. Minulle alkoi tulla runoa virren 197 sävelmään, Ajasta aikaan varjellut. Eräs moniosaaja lauloi virren messussa. Virrestä pidettiin ja joku pyysi sanojakin. Saaja oli nopea, jo parin päivän perästä hänellä oli virteen uusi melodia sävellettynä. En ole vielä kuullut, mutta hän lupasi laulaa sen minulle puhelimessa. Odotan sitä innolla. Nyt laulelen laulua vanhalla nuotilla. Tällainen virrestä tuli:

Päivä on työn ja toiminnan,
työhösi kuulutat meitä.
Itse sait taakan raskaimman,
kuljithan kärsimysteitä.
Eloa laariin korjataan,
kutsuna kuuluu aikanaan.
Osan niin ihanan annat.

Taivaasta tullut leipä on
parhaana mannana meille.
Armosta saamme sovinnon,
lahjana erehtyneille.
Leiväksi annat Sanasi,
puhdasta viljaa ruokasi.
Vaarojen ylitse kannat.

Leivästä riittää kaikille,
kerätään murenat, tähteet.
Vettä on janoavaisille,
avoinna elämänlähteet.
Kaikille kutsun kuulutat,
kätesi armoon ojennat.
Ikuisen elämän annat.