Sunnuntaina oli mahdollisuus oppia blogien tekemisestä uutta. Olin Valkon kansalaisopiston kurssilla. Meillä oli mukava opettaja, joka tuntui osaavan asiansa. Oli mielenkiintoinen kurssi.
Tein uuden blogin lähinnä sitä varten, että voisin sinne aloittaa omaelämäkerran kirjoittamisen. Se jää vain minun käyttööni ja työkaluksi. Olen kirjoittanut koneelle tekstejä jo noin 150 sivua, mutta voisin jäsentää tekstin uudelleen ja miettiä tarkemmin miten kaiken kirjoittaisi. Elämäkertaani ovat kysyneet jopa suvun ulkopuoliset henkilöt, sillä esivanhemmissani on kiinnostavia henkilöitä ja koskettavia tarinoita. Omaa historiaa minulla on vain vajaan 70 vuoden verran.
Sain joku viikko sitten sähköpostiini eräältä ystävältä monisivuisen kirjoittajanoppaan, en siksi, ettei hän uskoisi minuun kirjoittajana, vaan siksi, että voisin välttää kirjoittamisen karikot. Niin hän sanoi. Opasta hyödyntäen voisin aloittaa suuren urakan.
Olen käynyt muutamia kirjoittajakursseja. Parissa niissä kirjoitettiin novelleja ja kolmas käsitteli monia erilaisia harjoitteita, tarinan kirjoittamista kuvasta ja muita annettuja aiheita.
Olen kirjoittanut elämässäni paljon, varsinkin kirjeitä ympäri
maailman. Monet Venäjällä ja Virossa asuvat inkerinsuomalaiset mummot odottavat aina innolla kirjeitäni. Kirjoitan ne koneella ja se on ollut hyvää harjoitusta saada lisää nopeutta kirjoittamiseen.
Jo lapsuudessa aloin kirjoittaa runoja. Ne ovat muuttuneet osaksi minuuttani. Joskus illalla ei uni tule, kun runo juoksee mielessä ja se on saatava muistiin. Joidenkin kurssien vetäjien mielestä myös novellieni tekstit ovat runollisia. Se ei liene mikään haitta.
Mitä enemmän kirjoittaa, sitä helpommaksi ja nopeammaksi kirjoittaminen tulee.
Isäni sisar on kirjoittanut oman tarinansa. Hän teki uniikin vihkosen, johon linkittyvät hänen vanhempiensa mielenkiintoiset vaiheet ja isäni ja hänen sisarustensa kokemukset. Sain lainata hänen kirjoitustaan ja nyt se on talletettuna koneelle. Voin hyödyntää hänen ajatuksiaan omassa tekstissäni. Osa asioista on minulle tuttua, mutta mukana on paljon myös sellaista, josta en ollut kuullutkaan. Nyt kirjoitus saa laajemman yleisön, jos saan kirjoitukseni joskus valmiiksi ja jakoon.
Kurssilla yritin vaihtaa profiilikuvakseni alla olevan kuvan. Se ei jostakin syystä onnistunut ja alkuperäinen kuva poistui. Pitänee yrittää joku kerta uudelleen kuvan liittämistä.
Tein uuden blogin lähinnä sitä varten, että voisin sinne aloittaa omaelämäkerran kirjoittamisen. Se jää vain minun käyttööni ja työkaluksi. Olen kirjoittanut koneelle tekstejä jo noin 150 sivua, mutta voisin jäsentää tekstin uudelleen ja miettiä tarkemmin miten kaiken kirjoittaisi. Elämäkertaani ovat kysyneet jopa suvun ulkopuoliset henkilöt, sillä esivanhemmissani on kiinnostavia henkilöitä ja koskettavia tarinoita. Omaa historiaa minulla on vain vajaan 70 vuoden verran.
Sain joku viikko sitten sähköpostiini eräältä ystävältä monisivuisen kirjoittajanoppaan, en siksi, ettei hän uskoisi minuun kirjoittajana, vaan siksi, että voisin välttää kirjoittamisen karikot. Niin hän sanoi. Opasta hyödyntäen voisin aloittaa suuren urakan.
Olen käynyt muutamia kirjoittajakursseja. Parissa niissä kirjoitettiin novelleja ja kolmas käsitteli monia erilaisia harjoitteita, tarinan kirjoittamista kuvasta ja muita annettuja aiheita.
Olen kirjoittanut elämässäni paljon, varsinkin kirjeitä ympäri
maailman. Monet Venäjällä ja Virossa asuvat inkerinsuomalaiset mummot odottavat aina innolla kirjeitäni. Kirjoitan ne koneella ja se on ollut hyvää harjoitusta saada lisää nopeutta kirjoittamiseen.
Jo lapsuudessa aloin kirjoittaa runoja. Ne ovat muuttuneet osaksi minuuttani. Joskus illalla ei uni tule, kun runo juoksee mielessä ja se on saatava muistiin. Joidenkin kurssien vetäjien mielestä myös novellieni tekstit ovat runollisia. Se ei liene mikään haitta.
Mitä enemmän kirjoittaa, sitä helpommaksi ja nopeammaksi kirjoittaminen tulee.
Isäni sisar on kirjoittanut oman tarinansa. Hän teki uniikin vihkosen, johon linkittyvät hänen vanhempiensa mielenkiintoiset vaiheet ja isäni ja hänen sisarustensa kokemukset. Sain lainata hänen kirjoitustaan ja nyt se on talletettuna koneelle. Voin hyödyntää hänen ajatuksiaan omassa tekstissäni. Osa asioista on minulle tuttua, mutta mukana on paljon myös sellaista, josta en ollut kuullutkaan. Nyt kirjoitus saa laajemman yleisön, jos saan kirjoitukseni joskus valmiiksi ja jakoon.
Kurssilla yritin vaihtaa profiilikuvakseni alla olevan kuvan. Se ei jostakin syystä onnistunut ja alkuperäinen kuva poistui. Pitänee yrittää joku kerta uudelleen kuvan liittämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti