Elämä on kohtaamisia ja jäähyväisiä. Välimatka ei estä yhteyttä. Veriside on vahva. Lukemattomat yhteiset muistot kiinnittävät sisarukset toinen toisiinsa kultaisin säikein. Tämän suomenmatkan aikana vain yhtenä päivänä sain olla sisareni kanssa. Se oli riemullinen päivä äitimme maalausten äärellä. Ne jaettiin sisarusten kesken ihanina muistoina äidistä. Jaettiin muitakin aarteita, kokemuksia. Otettiin myös paljon valokuvamuistoja. Kaikki lapsemmekin saimme samaan kuvaan. On harvinaista että ovat kaikki paikalla yhtä aikaa.
Taas kohta on aika hyvästellä rakas sisar. Hänen lyhyt lomansa hupeni synnyinseudulla, tutuissa ja muuttuneista maisemissa muiden sukulaisten lähellä. Minulla oli talo täynnä lastenlapsia, enkä voinut irrottautua Lahteen. Sääli.
Istun lentoaseman aulassa ja odotan häntä ja muita saattajia. Ilo sekoittuu haikeuteen. Mieleen tulvahtaa monet matkat Kanadaan. Kuinka auliisti hän aina palveli minua! En pysty sitä koskaan korvaamaan. Voin vain tuntea kiitollisuutta ja rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti