maanantai 21. syyskuuta 2015

Kehon ja mielen virkistystä

Vietin viime viikon Perinnepirtissä Hirvensalmella. Ravinto oli yksinkertaista, mutta tarkkaan harkittua ja oikein ajoitettua. Se alkoi aina hapatetuilla kasviksilla tai yrteillä. "Jälkiruuaksi" oli lusikallinen hoitoa tukevia mineraaleja. Sekoitimme sen veteen. Tehon kyllä huomasi viikon aikana monin tavoin kehon puhdistumisena.
Joka ilta nautimme savusaunasta ja jotkut kävivät välillä uimassakin. Ainoa "shampoo" oli merisuola. Se teki ihon ihanan pehmeäksi, hiusten pesussa oli sen kanssa totuttelemista. Aamulla istuimme uudelleen lempeässä jälkilämmössä löylyä heittämättä ja samalla paransimme maailmaa. Saunan mustuudessa me kaikki näytimme yhtä kauniilta.
Aikaisin aamulla olimme jo juoneet hoitavat suolavedet ja hapatteen ja lähdimme saunan jälkeen luontoon.
Pihamaalla oli mukava herätellä keho tärisyttävillä liikkeillä ja lähteä lenkille ja puolukoita syömään. Ystäväni lenkkeili poimuri kädessä ja sai saaliikseen viikon aikana viisi sangollista puolukoita ja lisäksi mustikoitakin piirakkatarpeiksi, kaikki vieläpä perattuina. Sellaiseen saavutukseen ei kipeä lonkkani olisi millään antanut mahdollisuutta, hyvä että sain noukittua herkullisen makeita marjoja mahani täyteen. Lisäksi lääkäri soitti lonkasta, määräsi lääkkeet ja kehotti lepäämään. Lepo taisi jäädä ystävälläni haaveeksi. Minä jouduin ottamaan nokoset useaan otteeseen joinakin päivinä.

Keskellä päivää oli parituntinen terveysluento. Sen aikana nautittiin erilaisia hoitavia nesteitä viittä eri lajia. Vetäjällä on vankan koulutuksen tuoma ehtymätön tiedon varasto ja ihmeellinen muisti.  Hän on itse paras todiste terveellisen ravinnon vaikutuksista.
Vielä neljännellä käyntikerralla Perinnepirtissä sain kuulla uutta tietoa ja kertaus vahvisti aikaisemmin kuultua. Uutena asiana opin että myös tammi on oivallista teenä ja havujuoman osana. Meillä oli tarkoitus kaataa suuri pihatammi, kun se on niin roskaava! Soitin äkkiä miehelle, ettei hänelle vain tulisi mieleen kaataa puuta sillä aikaa kun minä olen poissa. "Harmi etten ehtinyt kaataa," oli hänen vastauksensa...
Kotiin tultuani hän kuitenkin auliisti leikkasi oksia parille ystävälle ja minulle kuivatettavaksi juomia varten, vaikka hieman naureskelee innostustamme.


Viikko vierähti liian nopeasti. Nyt on itse huolehdittava siitä, että osaan valita viisaasti oikeat ja terveelliset ravintoaineet, etten taas lipsu epäterveelliseen suuntaan. Olisi hyvä myös oppia löytämään jokapäiväiseen elämään terveyden rakennusaineiksi luonnon aarreaitasta yhä enemmän terveellisiä kasveja. Sen olen Elämänantajalle velkaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti