Maapallo on turvaton. On sotia ja kaikenlaista sortoa. Pakolaisia vyöryy Eurooppaan. On velvollisuus auttaa hädänalaista, mutta mikä olisi oikea tapa. Pelko valtaa mielet niin heillä kuin meilläkin. Löytyykö vieraasta maasta turvaa ja elämisen mahdollisuuksia? Millaiseksi muuttuu oma maamme kaiken jälkeen?
Meilläkin on omat turvapaikantarvitsijamme, vanhukset. Usein he ovat turvattomina omissa kodeissaan, kun eivät enää pysty hoitamaan itseään, eikä ole paikkaa minne mennä. Monella ei ole ketään, kuka auttaisi. Jonot hoitopaikkoihin pitenevät koko ajan. Kohta suuret ikäluokat tarvitsevat hoitoa. Riittävätkö resurssit?
Nytkin ovat vanhukset jopa hoitolaitoksissa lähes heitteillä, kun henkilökuntaa on liian vähän. Saimme nähdä tästä välähdyksen sukulaisvierailulla eräässä palvelutalossa.
Hoitajat kulkivat kiireissään vanhuksen luota toisen luo, mutta olisi tarvittu lisää käsipareja moneen asiaan. Edes kesäaikaan ei kukaan joutanut ulkoiluttamaan vanhuksia. Omin päin ei päässyt ulos, vaikka jalat olisivat kantaneet. Muistisairaiden takia ulko-ovet olivat lukittuina.
Miltä tuntuisi istua pyörätuolissa pääsemättä omin avuin liikkeelle? Olisi vessahätä, mutta sinne pääsyä pitää odotella jopa niin kauan, että kaikki ehtii tulla housuihin. Tuntui pahalta katsella tällaista. Ei ihme että koko taloon oli pesiytynyt tietty vahva tuoksu. Taloon tullessamme se iski vasten kasvoja ja tuntui ihan salpaavan hengen.
Mummoja ja pappoja istui apaattisen näköisenä päivähuoneessa odotellen seuraavaa ruokailua. Ne taisivatkin olla päivän ainoat tapahtumat aamu- ja iltatoimien välillä. En nähnyt kuin yhden naisen yrittävän keskustelua toisen kanssa. Muut istuivat vaiti. Pelkään että virkeä sukulaisemme muuttuu tässä ympäristössä samanlaiseksi.
Tämä oli vain nopea näkeminen, mutta se herätti. Ehkä heillä on toimintaakin vanhusten kanssa, mutta me näimme vain hetken arkirutiinien karusta todellisuudesta.
Vanhuksen ääni on liian hiljainen, eikä hän osaa vaatia. Sellainen ääni ei kanna päättäjille asti. Kauhistuttaa oma tuleva vanhuus, eikä siihen ole enää pitkä aika...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti