Tamminiemen huvilat on rakennuttanut sukuun kuulunut Björksten. Paikka toimii nykyisin leirintäalueena ja rakennukset hotelli- ja huoltotiloina. Juuri sieltä retki alkoi ja kiersi hautausmaan kautta Malmgårdin kartanoon, jonka isäntä, kreivi Creutz on samaa sukua. Hän esitteli upean kartanonsa ja kertoi sen historiaa. Myymälässä oli mahdollisuus ostaa tilan valmistamia tuotteita. Loviisan museon kautta retki jatkui takaisin Tamminiemeen, jossa odotti ruokailu.
Minä en päässyt retkelle mukaan, kun osakseni lankesi tarjoilun järjestäminen, hirvikeitto. Sitä oli kaksi 10 litran kattilallista. Leivän päälle oli mätitahnaa ja graavilohta tai juustoa. Kahvia ja leivonnaisia odotellessa kuunneltiin esitelmiä. Osallistujat olivat tyytyväisiä retken antiin ja myös tarjoiluuni. Monet kävivät erikseen kiittämässä. Minun voimilleni ponnistus oli hieman liian suuri, terveyteni reistasi. Ruuan ja tykötarpeiden lisäksi piti tuoda astiatkin kotoa. Keittoa ei voinut tarjoilla retkuista pahvilautasista, piti olla posliiniset. Mukit olivat sentään kertakäyttöiset, samoin leipälautaset. Viininjuojille oli oikeat jalkalasit.
Se oli uskomattoman iso puuha. Selvisin kuitenkin hengissä. Ehkä en enää moiseen ryhdy. On mukavampi kestitä kotona läheisiä sukulaisia, omaisia. Jo nimi kertoo, että he ovat omia, tärkeitä ja rakkaita. Lähisuku ja sen vaaliminen on kaikkein tärkeintä. Siinäkin tunnen itseni puutteelliseksi.
Suvun ja sen historian tuntemisella on myös paikkansa. Sitä en kiellä. Varsinkin poikamme Pekko on kiinnostunut siitä. Hän lukee mielellään sukukirjaa ja löytää sukulaiseksi jonkun kuuluisuuden, kuten Renny Harlinin tai jonkun muun, kenet milloinkin. Minustakin on ollut mukava tutustua vuosittain tehdyillä retkillä eri paikkoihin ja kuulla sukuun kuuluvien elämänvaiheista. Niin monenlaisia ihmisiä on lähtöisin samasta kantaisästä.
Oikeastaan sukuahan me kaikki ihmiset olemme, jokainen meistä on lähtöisin samasta Aatamista ja
Eevasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti