maanantai 28. syyskuuta 2015

Upea syksy

Aurinko hellii meitä taas.  Viikonloppuna meillä oli kaksi lastenlasta. Tokaluokkalainen ja jo rippikoulun käynyt sopivat leikeissään hyvin yhteen. Isolla tytölläkin oli lupa leikkiä pienen seuralaisen kanssa. Hän nautti siitä. Sanoi sen ihan ääneen. Oli mukava seurata kun he leikin avulla kävivät läpi elämän perusasioita, nukkeleikeissä opettelivat toinen toistensa kanssa elämistä ja konfliktien hoitamista. He lensivät etelään ja uivat Välimeren aalloissa. Itämeren aallot kutsuvat häntä ihan oikeasti parin viikon päästä, kun me yhdessä matkustamme Tukholmaan. Olin saanut lahjakortin matkaa varten ja tarvitsin kaverin. Jasmin lupautui innolla. Kysyin mitä hän sanoo toisille serkuilleen, kun pääsee mummon kanssa matkalle. "Nopeat syövät hitaat," hän vastasi.
Yhden yön jälkeen iso tyttö Jasmin lähti kotiin.  Pienempi sai mummon kokonaan itselleen. Ukkiakin tarvittiin sunnuntaiaamun kalareissulle. Emilia pyydysti 3 kalaa ja ukki vain yhden. Puolenpäivän aikaan veimme hänet kotiin ja jatkoimme syntymäpäiville.

Se oli pikainen käynti. Oli mukava tavata entisiä opettajia Kellokosken ajoilta. Aika on riisunut meitä jokaista. Juhlittava täytti jo 85 vuotta ja hänen askeleensa on käynyt kovin hitaaksi. Iloisten kasvojen tuike oli kuitenkin entisenlainen.

Matkaa oli jatkettava, kahdet syntymäpäivät odottivat Kirkkonummella, vävyn ja lapsenlapsen. Siellä tapasimme taas myös Emilian ja hänen Erika-siskon. Sini tyttäremme oli leiponut taivaallisen hyvää voileipäkakkua ja hatun muotoisen täytekakun, onhan juhlittava Sadekin oikea hattutyttö. Hän oli ostanut Turkin matkalta itselleen hienon vaalean liilan hatun.
Äitini ihmetteli aikanaan minun leipomuksiani ja ruokiani, mistä olen oppinut niitä tekemään, kun hän mielestään ei ollut osannut opettaa. Saman jouduin toteamaan ihmeissäni nyt tyttäreni kohdalla...


Kotiin palatessa ihailimme valtavan suurta kuuta. Se tuntui olevan epätavallisen iso. Oli kuulemma kuunpimennyksen aika tulevana yönä. Sitä emme nähneet, mutta nauroimme kuun eteen kulkevia pilviä, jotka tekivät aivan kuin viikset kuulle tai silmälasit hetken päästä.
Aamulla paistoi aurinko ihanasti ja lähdimme sauvakävelylle.  Kuljimme harjun kautta kaupunkiin ja toista tietä takaisin. On hyvä nauttia syksyn mahtavista päivistä, kun ei tiedä koska ne syyssateet tulevat.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti