Tuulta päin

Lyhyt kipakka pakkaskausi kutoi viime kuussa paksut jäät ja Simo sai verkot jään alle. Toinen asia on kuinka kauan niitä voi siellä pitää, jos jatkuvasti on lämpöasteita ja jäät ohenevat vaarallisiksi. Olen saanut liian monena vuonna pelätä hänen putoavan heikkoihin jäihin. Hän on alkanut kuulla minua tässä asiassa, eikä enää riskeeraa. Tosin hän väittää ettei ole koskaan todella riskeerannut, vaikka kerran kelkka putosikin jään läpi ja vajosi pohjaan, mutta onneksi mies sentään pelastui. Keväällä vapaitten vesien aikaan kelkka naarattiin ylös ja sarvessa oli vielä tallella saalis muovipussissa. Aika hyvin se oli säilynyt, vaikka kelpasi enää kompostiin.
Onneksi tänä vuonna on saalista tullut jo runsaasti, eikä haittaisi vaikka kohta pitäisi ottaa verkot rannalle. Minua ei haittaisi... miehen saalistusvietti vaatisi kalastamista vielä kauan.

Sivusta seuranneena olen sitä mieltä että jokapäiväinen verkkojen tarkastus ja kalojen perkaaminen käy kovasta työstä, saa kädetkin haavoille. Simolle kalastus on kuitenkin aina upea kokemus. Hän jatkaa aurinkoisina päivinä merellä oloa pilkkimällä ahvenia. Ainoastaan perkaamisvaihe tuntuu toisinaan olevan hänelle liikaa. Kaloja pois jaellessa ottajia olisi kyllä enemmän niille peratuille kaloille...

Joskus minäkin vilukissa uskaltaudun mukaan verkkojen kokemiseen, mutta vain katsomaan. Rukkasia en voi riisua ja upottaa käsiäni jäiseen veteen.
Merellä tuulee melkein aina. Toissapäivänäkin oli melkoinen puhuri, vaikka maalla ei siltä tuntunut. Olin varustautunut kerrospukeutumisella viimaa vastaan.
Verkossa oli iso made. Sen irrottaminen on pakko tehdä paljain käsin. Minua värisytti vilu jo katsellessani, enkä voi käsittää miten hän kykenee päästämään verkosta monta kalaa. Joskus joku vonkale on sotkenut verkon sellaiseksi, että selvittelyyn menee valtavasti aikaa. Mies kestää sen valittamatta... palelemattakin? Joskus on pakko vaihtaa toinen verkko ja selvitellä sotkukset kotona.
Kun verkko on taas vedetty jään alle ja aukko suojattu levyllä, on toisen verkon kokemisen aika. Se on kauempana merellä. Simo hiihtää tai kulkee potkukelkalla nämä välit. Vaikka olin pukeutunut lämpimästi, en enää halunnut mennä niin kauas toiselle verkolle. Kotiin kävelemisestä sain tarpeeksi ulkoilua yhdelle päivälle. Poskia kuumotti ihanasti vielä pitkän aikaa. Liike on lääke. Kävelyä pitäisi harrastaa paljon enemmän.

Kala maistuu meille molemmille. Pilkkiahvenet hautuvat niin kauan miedossa lämmössä voin kanssa, että ruodot ja suomut pehmenevät. Se on herkkujen herkkua. Sitä on myös paistettu kuha ja hauki, myös siika ja made pannulla paistettuna ovat suosikkeja. Entä samat kalat uunissa smetanan kanssa kypsytettynä ja maustettuina suolalla ja currylla. Mateen mahapalojen sisään laitan homejuustoa ja rullaan ne ja kypsytän uunivuoassa kuorrutettuna smetanalla. Se on meillä yleensä vierasruokaa, koska niin monet siitä pitävät. Hyvää on myös uunissa paistettu lahna. Sen mäti on kamalan väristä raakana, mutta kypsänä oranssinkeltaista ja äärettömän herkullista. Meillä menee kahdestaan kerralla helposti isokin lahna, mutta mäti on tasattava tarkkaan molemmille. Madekeittoa pitää tehdä heti ensimmäisestä mateesta ja monta kertaa sen jälkeenkin. Simon bravuuria on tahnan teko mateen mädistä. Hän keittää aina myös mateen maksan ja syö sitä leivän päällä. Minulle se maisuu keitossa. Syksyisin Simo laittaa silakkaverkot, vaikka hän ei yleensä harrasta verkkokalastusta kuin jään alta. Silakkarullat ja paistetut silakat ovat hyvää vaihtelua kalaruokiin.
Jotkut kalastajat jättävät jään päälle lokkien nokittaviksi niin hauet kuin lahnat muka roskakaloina. Heillä ei ole ollut kunnon ruuanlaittajaa, jos sanovat herkkuja roskakaloiksi.

Meillä ei harrasteta mitään hienoja ja monimutkaisia kalareseptejä, vaan annamme kalan luonnollisen maun hurmata makunystyröitä. Usein riittää pelkkä suola voissa paistetun kalan mausteeksi.

Jos pitäisi sanoa mikä on parasta kalaruokaa, en pystyisi sanomaan. On ihana kun niitä voi vaihdella. Välillä voi ostaa jopa lohta ja graavata sen. Se tarttuu verkkoon niin harvoin.
Koskaan ei ehdi kyllästyä mihinkään kalaan.