Syksy on ollut vilkasta syntymäpäivien aikaa. Sitä oli myös kesä. Monenlaista viestiä on minulta lähtenyt postitse ja sähköisesti. Kirjoitan runoja, kirjeitä tai muita onnentoivotuksia. On mukava muistaa ystäviä heidän merkkipäivinään. Mukava on myös itse saada viestejä ja toivotuksia.
Julkisissa viestimissä olen seurannut mielenkiinnolla muiden posteja syntymäpäiväsankareille. Olen ihmetellyt niitä myös. Monet onnittelevat. Miksi? Mietin sellaisen toivotuksen sisältöä ja tarkoitusta. Onko vanhenemista syytä onnitella? Eikö pikemmin voisi toivottaa onnea? Sitä tarvittaisiin monessa tilanteessa, toivoohan jokainen että tulevaisuus toisi mukanaan hyviä asioita.
Ammattiin valmistunutta voi aivan hyvin onnitella saavutuksensa johdosta, mutta hänkin tarvitsee lisäksi onnea löytääkseen paikkansa elämässä.
Samoin on laita perheenlisäyksen kanssa. On ihana ja onniteltava
asia, että syntyy terve lapsi. Omasta kokemuksesta tiedän että tarvitaan paljon muuta, sellaistakin, mikä ei ole omassa varassa. Perhe tarvitsee myös sylintäydeltä onnea ja Korkeimman varjelusta kasvattaessaan lasta turvallisesti aikuisuuteen.
Ehkä siitä syystä voisi olla syytä onnitella ystävää hänen syntymäpäivänään, kun hän on selvinnyt hengissä tähän päivään asti ja suhteellisen vähin vaurioin. Jokainen eletty vuosi lisää riskiä saada riesakseen uusia ja uusia vaivoja. Se on melkein väistämätöntä. Ne ovat ikäviä asioita ja tilaamatta saatuja lahjoja. Onnitella voi siksi, että niidenkin kanssa on tullut toimeen.
Onnea ja onnentoivotuksia tarvitaan aina, aihetta onnitteluihin taitaa olla vähemmän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti