Viime sunnuntaina lähdin lapsenlapseni Jasminin kanssa Tukholmaan. Epäilytti onnistuuko matka ollenkaan, kun luimme netistä Mariellan edellisen yön vesivahingoista. Soitin laivayhtiöön ja sain kuulla että kaikki on muka kunnossa, eikä matkalle ole mitään estettä.
Syysloman takia laivalla oli paljon lapsiperheitä. Heiltä ei matkaa evätty, kuitenkin 250 matkustajaa jäi hyttien kastumisen vuoksi rannalle. Meidän hyttimme tuntui säästyneen vahingoilta. Laivan toisessa päässä kaikki oli toisin. Kulkiessamme käytävää eteenpäin nenään pisti kammottava haju. Sitä voisi verrata vahvaan jalkahikeen. Siellä olivat kaikkien hyttien ovet auki, mutta vain muutama kuivaaja oli toiminnassa. Mitä sellainen auttaa? Kun vanhan laivan likaiset kokolattiamatot kastuvat, ei ole järkeä niitä enää kuivatella ja ei varsinkaan tuollaisella menetelmällä. Matot pitäisi repiä pois ja vaihtaa uusiin. Niissä muhineet pöpöt vain lisääntyvät tehokkaasti ja leviävät ilmastoinnin mukana.
Taisin minäkin saada osani pöpöistä päänsäryn, astman pahenemisen, väsymykseen ja flunssaoireiden muodossa, vaikka vain muutaman kerran kuljimme kastuneiden huoneiden ohi. Molemmat yöt nukuimme hyvin ja kävimme aikaisin levolle. Oireet eivät siis olleet juhlimisen syytä.
Tukholmaan mennessä Jasmin laittoi herätyksen itselleen nähdäkseen Maarianhaminan. Hän näki vain pelkkää pimeyttä ja 25 ihmisen poistumisen laivasta.
Tukholma ilahdutti aurinkoisilla kasvoillaan. Pettymys oli suuri, kun kuninkaanlinna on maanantaisin suljettu, emmekä sinne päässeet. Paljon muuta nähtiin silti. Kiertelimme vanhassa kaupungissa ja teimme ostoksia. Jasmin löysi kuitenkin laivasta parhaat aarteet mummon etukäteisen syntymäpäivälahjan muodossa.
Laivaruuat ovat aina samanlaisia, silti maistuivat kun niitä harvoin saa. Karsintaa niissä on kuitenkin tapahtunut. Ei ollut enää graavilohta. Liharuuat olivat maukkaita, varsinkin epäterveellinen läskinen sianpaisti. Pikkuruiset jälkiruokaleivoksetkin olivat hyviä, mutta liian makeita, onneksi olivat pienenpieniä. Vaikka kuinka vähän maistelisi sieltä täältä, tulee syötyä aina liikaa. Onneksi laivassa oli paljon rappuja ja ulkona tilaa liikkua. Kävimme Jasminin kanssa ahkerasti kannella. Sai poltetuksi pois osan liiasta ravinnosta.
Matkan paras anti oli yhdessäolo Jasminin kanssa. Hän on upea nuori neito.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti