sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Tilkka

Tilkka. Se on hauska sana. Kahvitilkka, pieni nestemäärä, mutta merkitsee myös aivan muuta.
Tilkka perustettiin sotilassairaalaksi jo vuonna 1918 ja sen nykyinen funkistyylinen rakennus valmistui vuonna 1936. Siellä  hoidettiin sotilaiden lisäksi siviilejä. Minä sain siellä parikymmentä vuotta sitten hampaaseeni juurileikkauksen. Sotilassairaala lakkautettiin vuonna 2005. Nykyisin sairaalassa toimii Suomen suurin terveyspalvelujen tuottaja Coronaria.


Harmi että firmat käyttävät vieraskielisiä nimiä ja monet hyvät suomenkieliset nimet muutetaan muille kielille. Kertooko sellainen suomalaisten heikosta itsetunnosta vai onko se hienostelunhalua vai mikä mahtaa olla syynä. Onneksi posti muuttui taas kunnon postiksi Itella-sekoilun jälkeen. Vielä olisi paljon muutettavaa monen firman kohdalla. Sydän läikähtää iloisesti, kun huomaan jonkun liikkeen nimenä ihanan suomalaisen nimen. Sellainen nimi tekee kaupastakin jotenkin rehellisemmän. Sinne haluan mennä ostoksille.

Coronaria antaa hoitoja ostopalveluina. Silmäklinikka siirsi myös minun hoitoni sinne. Harmi vain että kolmen kuukauden hoitoväli venyi yllättäen viideksi kuukaudeksi. Toivottavasti leikkaamattoman silmän paineet eivät ole liikaa nousseet, eikä hitauden takia ole muutakaan vahinkoa tapahtunut. Jatkossa hoitojen olisi tapahduttava kolmen kuukauden välein niin kuin Silmäklinikka määräsi glaukoomaleikkauksen jälkeen siirtäessään hoidon Coronariaan.

Onneksi kontrollikäyntejä on nykyisin harvemmin. Ennen leikkausta ja sen jälkeen käyntejä tuli muutaman päivän välein tuhkatiheään. Matka Loviisasta Oopperatalolle ja sieltä kävely Silmäklinikalle tuli tutuksi niin helteellä, sateessa, tuiskussa kuin pakkasella. Linja-autossa oli aikaa ajatella ja kirjoittaa muutama runo. Tiistaina taas pääsen kokeilemaan mitä syntyy.

Jatkan tiistain jälkeen.
Tilkka oli mukava paikka, viihtyisä ja hoito on asiallista.
Seuraava käynti on jo kahden kuukauden päästä. Sitä ennen kokeillaan uutta lääkettä. Uudet lasitkin on hankittava. Myös leikkauksesta puhuttiin jo.

Yksi runo syntyi matkalla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti