Kaikki 13 lastenlastamme ovat ihania, jokainen omalla tavallaan. Nautin suuresti heistä. Kaikkien persoona on kiinnostava mutta erilainen. Elämä olisi aika tyhjää ilman heitä. Silti väsyn. Ikä ei anna mitään ilmaiseksi, iloakaan. Jos pitää valita ilon ja väsymyksen väliltä, valitsen tietenkin ilon. Se karkottaa myös väsymystä.
Sain taas pitää Emiliaa ja Erikaa pari päivää luonani. Heidän perheen talonrakennuskiireet ovat kohta loppusuoralla. On mukavampi olla mummolassa kuin rakennuksella.
Yritin karsia tyttöjen kanssa liikoja leluja. Pussillisen saimmekin poistoon. Emilia löysi keskeneräisen kangasnuken. En tiedä mistä nukke on kotoisin. Siihen jäi lelujen karsiminen Emilian osalta. Hän halusi tehdä nuken valmiiksi ompelemalla silmät ja suun. Yhdessä tehtiin hiukset villalangasta. Villapuseron hihasta Emilia ompeli mummon ohjauksella housut ja hameen. Helmaan ja puntteihin virkattiin yhteisvoimin pitsit. Tulos oli hieno. Hän arveli säilyttävänsä nuken aikuiseksi asti.
Erika halusi pelata Rummikubia. Siinä hän onkin taitava. Molemmat tytöt leipoivat mielileipomuksiaan, mokkapaloja ja pannukakkua. Maussa ei tuntunut yhtään, vaikka voi unohtui pannukakusta mikroon. Herkkua se oli silti ja pala toisensa jälkeen katosi suuhun.
Nyt tulee pieni mainoskatkos:
Katselimme iPadilta Pikku Kakkosen postin erikoislähetystä, jossa Emilia luki Iinan kanssa lasten viestejä sinne lähetetyistä piirroksista. Hän oli viime viikolla Tampereella tekemässä ohjelmaa. Kaikki sujui hyvin. Eipä olisi muutama vuosi sitten uskonut, että hän menee kahdeksanvuotiaana esiintymään televisioon. Koko luokka oli koulussa katsonut ohjelman. Pojat olivat kuulemma naureskelleet Emilialle.
Vielä noin kuukauden ajan voi ohjelmaa katsoa Areenasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti