Minulla on isän puolelta valtavasti serkkuja, äidin puolelta vain kolme. Enoni lapsia olen tavannut vain lapsuudessa ja silloinkin hyvin harvoin. En siis tuntisi heitä, jos he tulisivat kadulla vastaan. Lapsuudessa olimme tiiviisti yhdessä isän veljen ja sisaren lasten kanssa, vierailimme perheiden kanssa toistemme kodeissa ja me lapset myös omin päin. Se oli helppoa kun asuimme melko lähekkäin. Lämmin side on säilynyt välillämme aikuisuuteen asti.
Eräs serkkuni oli jopa kanssani samalla luokalla. Hassu juttu muistuu mieleeni käsityötunnilta. Irja ei millään oppinut neulomaan. Pannulapulle tuli kiemuraiset muodot. Minäkin yritin häntä opettajan pyynnöstä neuvoa. Aikuisena osat vaihtuivat. Hän neuloo taidokkain mallein mitä ikinä haluaa, minun taitoni jäivät lähes patalapun tasolle.
Meidän 13 lastenlastamme asuvat eri paikkakunnilla ja yhteydenpito serkkujen kesken on vaikeampaa. Mummola on paikka jossa he kaikki kohtaavat. He jopa kyselevät ja varmistavat tuleeko samaan aikaan varmasti serkkuja. Ehkä heidän vanhempansa haluaisivat lapsilleen mummoa 100%, mutta se on välillä vaikea järjestää, lasten lomat eivät oikein riitä siihen. Lapset itse kaipaavat serkkujaan kavereikseen myös lomalla.
Muutaman kerran serkut ovat järjestäneet keskenään tapaamisen mummolassa. On kiva olla välillä rauhassa keskenään ilman vanhempia. Isommille tytöille sellainen tuntuu erityisen tärkeälle.
Mummola oli varattu täksi yöksi
Valmistelut tehtiin huolella
Yläkertaan vietiin kaikki tarvittava
sipsit dippeineen
suklaat ja karkit
Oli leffakin
Kolmen serkuksen iloinen nauru
ei loppunut
Ukin ja mummon
Se vaivutti silti uneen
Kesken naurun ja rupattelun
yllätti nälkä
Kahden aikaan yöllä voideltiin leipiä
Hälinään heräsi mummokin
Ilakointi vaan jatkui
Sitä on nuoruus
serkkujen yhteys
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti